HÄN SAAPUU KUNNIOITTAMAAN MAAILMAA (HÄNEN SYNTYMÄNSÄ)

Minun ummani, minun ummani

Äideistä onnekkain, jolle suotiin kunnioista suurin, kunnianarvoisa Amina kertoo raskaudestaan: ”Kun odotin häntä, en tuntenut koskaan mitään vaivaa tai kipua. En edes huomannut olevani raskaana. Mutta eräänä päivänä, kun kuusi kuukautta oli kulunut, joku kysyi minulta unen ja valveen rajamailla: ’Tiedätkö, ketä odotat?’ Kun vastasin: ’En tiedä’, hän sanoi: ’Tiedä, että odotat viimeistä profeetoista!’ Kun synnytyksen aika lähestyi, sama henkilö tuli jälleen ja sanoi: ’Oi Amina! Kun lapsi syntyy, anna hänelle nimeksi Muhammad.’ Toisen kertomuksen mukaan hänelle sanottiin: ’Oi Amina! Kun lapsi syntyy, anna hänelle nimeksi Ahmad!’”

Äitimme kunnianarvoisa Amina kertoo syntymän hetkestä seuraavasti: ”Kun synnytyksen hetki koitti, kuulin kovan äänen. Aloin vapista. Sitten näin valkoisen linnun; se tuli ja silitti minua siivillään. Kaikki pelko ja vapina katosivat. Samalla hetkellä minulle tuli niin kova jano, kuin olisin ollut tulessa. Näin vieressäni maljallisen maidonvalkeaa sorbettia. Minulle annettiin sitä juotavaksi. Join sitä; se oli kylmää ja makeampaa kuin hunaja. Janoni sammui. Sitten näin suuren valon; kotini täyttyi siitä niin, etten nähnyt mitään muuta kuin tuon valon.

Jos haluat pelastua Helvetin tulelta,
lausu salat rakkaudella ja palavasti!
Assalatu wassalamu ‘alaika, oi Rasulallah!
Assalatu wassalamu ‘alaika, oi Habiballah!
Assalatu wassalamu ‘alaika, oi Nur al-Arshillah.

Talo, jossa Mestarimme Profeetta syntyi, kuului hänen isoisänsä isälle Hashim ibn Abd al-Manafille. Se sijaitsi 300–400 metriä Kaabasta koilliseen.

Hijran aikaan Mestarimme Profeetta luovutti tämän siunatun talon Aqil ibn Abi Talibille. Aqilin lapsenlapset myivät sen Muhammad ibn Yusuf ath-Thaqafille.

Myöhemmin tämän siunatun talon osti Harun ar-Rashidin äiti, rouva Khaizuran, ja muutti sen moskeijaksi.

Abbasidit ja mamelukit suojelivat tätä moskeijaa, ja myös osmanien aikana siitä pidettiin huolellisesti huolta. Sulttaani Suleiman Suuri rakennutti moskeijan uudelleen.

Historian aikana moskeijaa kunnostettiin monta kertaa.

Vuonna 1924 moskeija purettiin. Rakennus, jonka shaikh Abbas Kattan rakennutti paikalle vuonna 1950, on toiminut vuodesta 1959 lähtien Mekan yleisenä kirjastona.

Samalla hetkellä näin monia naisia, jotka ympäröivät minut ja palvelivat minua. He olivat pitkiä, ja heidän kasvonsa loistivat kuin aurinko. He muistuttivat Abd al-Manafin heimon tyttöjä. Ihmettelin heidän äkillistä ilmestymistään. Yksi heistä sanoi: ’Olen Asiya, faraon vaimo!’ Toinen sanoi: ’Olen Maryam bint Imran, ja nämä ovat Paratiisin huureja2.’

Samaan aikaan näin valkoisen, pitkän silkkikankaan, joka ulottui taivaasta maahan. Sanottiin: ’Kätkekää hänet ihmisten katseilta.’ Samalla hetkellä ilmestyi lintuparvi. Niiden nokat olivat smaragdia ja siivet rubiinia. Hikoilin pelosta, ja putoavista hikipisaroistani levisi myskin tuoksu. Kun olin tässä tilassa, silmieni edestä poistettiin verho. Näin koko maan idästä länteen. Enkelit olivat ympäröineet minut.

Heti synnyttyään Muhammad (‘alaihis-salam) laski siunatun päänsä maahan kumarrukseen (sajda) ja nosti etusormensa. Silloin taivaasta laskeutui valkoinen pilvi ja kietoi hänet sisäänsä. Kuulin äänen sanovan: ’Viekää hänet kaikkialle lännestä itään. Viekää häntä, jotta koko maailmankaikkeus näkee hänet – hänen nimensä, hänen ruumiinsa ja hänen ominaisuutensa. Tietäkööt, että hänen nimensä on Mahi eli että Allah (ta‘ala) poistaa hänen kauttaan kaikki shirkin (Allahille vertaisten osakkaiden asettamisen) jäljet.’

”Ylösnousemuksen päivänä, kun kaikki ovat hiljaa, minä puhun. Kun kukaan ei voi liikkua, minä olen heidän esirukoilijansa.” Hadith as-sharif

Sitten pilvi katosi, ja näin Muhammadin (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) käärittynä valkoiseen villakankaaseen. Samalla hetkellä ilmestyi kolme henkilöä, joiden kasvot loistivat kuin aurinko. Yksi kantoi hopeista kannua, toinen smaragdista kulhoa ja kolmas silkkikangasta. Kannusta tuntui tippuvan myskiä. He laskivat siunatun poikani kulhoon. Pestyään hänen siunatun päänsä ja jalkansa he käärivät hänet silkkiin. Sitten he voitelivat hänen siunatun päänsä tuoksuöljyllä, rajasivat hänen siunatut silmänsä surmalla (silmäväri) ja katosivat.”

Taivaalta laskeutui riveittäin enkeleitä,
he kiersivät kotiani kuin se olisi Kaaba.
Paratiisin huureja tuli sisään joukko joukon perään,
kotini valaistui heidän kasvojensa valosta.
Ilmaan levitettiin vuode,
sen nimi oli Sundus, ja sen levitti enkeli.
Olin vallan ihmeissäni,
kun näin kaiken tämän selvästi.
Yhtäkkiä seinä aukesi,
kolme Paratiisin huuria ilmestyi.
Jotkut sanovat, että kolmesta kaunottaresta
yksi oli Asiya, valoa säteilevä.
Rouva Maryam oli selvästi yksi heistä,
kolmas Paratiisin huuri, ihastuttava nähdä.
Nuo kolme saapuivat armollisina
ja tervehtivät minua heti salamilla.
He istuutuivat ympärilleni
ja kertoivat toisilleen ilosanomaa Mustafasta.

Kun Muhammad (‘alaihis-salam) syntyi, äitimme Aminan luona olivat rouva Shifa, Abdurrahman ibn Awfin äiti, rouva Fatima, ‘Uthman ibn Abi’l-Asin äiti, ja Profeettamme isän puoleinen täti, rouva Safiyya. He kertoivat näkemästään valosta ja muista tapahtumista seuraavasti:

Rouva Shifa kertoo: ”Sinä yönä olin Aminan luona auttamassa häntä. Heti kun Muhammad (‘alaihis-salam) syntyi maailmaan, kuulin hänen rukoilevan ja anovan. Näkymättömästä maailmasta sanottiin: ’Yarhamuka Rabbuka.’ Sitten ilmestyi valo, joka levitti niin paljon valoa, että kaikki idästä länteen tuli näkyviin…” Rouva Shifa, joka näki monia muitakin tapahtumia, on sanonut: ”Heti kun hänen profeetallisuutensa ilmoitettiin, olin epäröimättä yksi ensimmäisistä uskoon tulleista.”

Koko luomakunta täyttyi riemusta,
suru katosi, maailma heräsi henkiin.
Kaikki maailman hiukkaset huusivat,
ne kutsuivat toisiaan ja sanoivat: Tervetuloa.
Tervetuloa, oi suuri Sulttaani, tervetuloa,
tervetuloa, oi viisauden lähde, tervetuloa.
Tervetuloa, oi Koraanin salaisuus, tervetuloa,
tervetuloa, oi kärsimysten parannus, tervetuloa.
Tervetuloa, oi kauneuden puutarhan satakieli,
tervetuloa, oi Majesteettisen läheinen.
Tervetuloa, oi Totuuden (Haqq) kuu ja aurinko,
tervetuloa, oi sinä, joka et erkane Totuudesta.
Tervetuloa, oi umman syntisten turva, tervetuloa,
tervetuloa, oi avuttomien turva, tervetuloa.
Tervetuloa, oi Khalilin rakkain,
tervetuloa, oi Jalilin (Majesteettisen) todellinen rakastettu.
Tervetuloa, oi maailmojen armo,
tervetuloa, sinä, joka olet syntisten esirukoilija.
Tervetuloa, oi kahden maailman hallitsija (padishah),
sinun tähtesi maailma luotiin.

Rouva Safiyya kertoi näin: ”Kun Muhammad (‘alaihis-salam) syntyi, valo ympäröi kaiken. Heti maailmaan tultuaan hän kumartui maahan (sajda), nosti sitten siunatun päänsä ja lausui selvästi: ’La ilaha illallah, inni Rasulullah.’ Kun aioin pestä hänet, kuulin äänen: ’Lähetimme hänet jo pestynä.’ Huomasimme, että hänen napanuoransa oli jo katkaistu ja että hän oli ympärileikattu. Heti synnyttyään hän kumartui maahan (sajda). Samalla hetkellä hän sanoi hiljaa jotakin. Painoin korvani hänen siunatun suunsa lähelle; hän sanoi: ’Ummati, ummati!’ (Minun ummani, minun ummani!)”3

Tuo Lähettiläs kääntyi Kaabaa kohti,
painoi kasvonsa maahan ja kumartui sajdaan.
Pää sajdassa hän nosti yhden sormensa,
ylisti Allahia ja todisti Hänen ykseytensä.
Hän sanoi: ”Oi Mawla, käännän kasvoni Sinun puoleesi,
oi Ilahi (Jumalani), pyydän Sinulta ummaani.”
Koko sydämestään Haqqin apua odottaen
hän sanoi: ”Minun ummani, minun ummani!”

Kun rakas Profeettamme syntyi, hänen isoisänsä Abdalmuttalib seisoi aivan jalon Kaaban (Kaaba ash-sharif) vieressä ja anoi Allahia (ta‘ala) rukoillen Häntä. Hän sai ilosanoman seuraavalla tavalla:

”Ylösnousemuksen päivänä olen profeettojen imaami ja puhuja (khatib) ja heidän kaikkien esirukoilijansa. En sano tätä kerskuakseni.” Hadith as-sharif

Yhtäkkiä Kaaba kumartui (sajda) kohti Maqam Ibrahimia ja palasi sitten entiseen asentoonsa. Abdalmuttalib kuuli Kaaban sanovan selvällä kielellä: ”Allahu akbar! Muhammadin (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) ääni puhdistaa minut epäjumalista.” Samalla hetkellä Hubal-epäjumala kaatui kasvoilleen. Sitten kuului huuto: ”Amina on synnyttänyt pojan. Muhammad (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) johdattaa ihmiset harhan pimeydestä oikean tien valoon. Allah (ta‘ala) lähetti hänet profeetaksi ihmisille ja jinneille. Oi enkelit, todistakaa, että hänelle on annettu kaikkien aarteiden avaimet. Älkää unohtako hänen syntymäpäiväänsä; olkoon tämä päivä teidän juhlanne ylösnousemuksen päivään (qiyamat) asti.” Kun Abdalmuttalib kuuli nämä sanat, hän mykistyi hämmästyksestä. Hän pani kätensä rinnalleen ja sanoi: ”Näenkö unta?” Silloin kuului toinen huuto: ”Oi Quraishin johtaja, mikä sinua pelottaa?” Hänellä ei ollut voimia vastata.

Kun hän tuli Aminan kodin luo, hän näki katolla linnun. Se oli levittänyt siipensä talon ylle ja peittänyt sen. Mekan vuoret loistivat sen valosta. Valkoinen pilvi varjosti taloa. Kaksi ovella seisovaa enkeliä ei päästänyt häntä sisään. Kun hän ajatteli: ”Mitä tämä on, näenkö unta?”, sisältä leviävä myskin tuoksu tulvahti häntä vastaan.

Abdalmuttalib, joka näki Muhammadin (‘alaihis-salam) syntymäpäivänä monia ihmeellisiä tapahtumia, iloitsi suuresti tästä ilosanomasta ja sanoi: ”Tämän poikani kunnia ja maine tulevat olemaan hyvin suuret.”4

Juhlistaakseen tätä suurta onnea Abdalmuttalib kestitsi Mekan asukkaita kolmen päivän ajan syntymää seuraavasta seitsemännestä päivästä alkaen. Hän myös teurasti kameleita kaupungin kaikissa kortteleissa, jotta sekä ihmiset että eläimet voisivat hyötyä niistä.5 Kun ihmiset kysyivät juhlissa, minkä nimen hän oli antanut lapselle, hän vastasi: ”Annoin hänelle nimeksi ’MUHAMMAD’ (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam).” Kun he kysyivät, miksi hän ei antanut hänelle kenenkään esi-isän nimeä, hän vastasi: ”Siksi, että halusin Allahin (ta‘ala) ja ihmisten ylistävän ja kiittävän häntä.”6 Toisen kertomuksen mukaan nimen ”Muhammad” antoi hänelle rouva Amina.

Oi sinä, jonka kasvot ovat kuin täysikuu,
oi sinä, kaikkien langenneiden turva.
Oi sinä, sydämen murheiden parannus,
oi sinä, koko luomakunnan Sulttaani.
Sinä olet kaikkien profeettojen Sulttaani,
Allahin ystävien (awliya) ja valittujen (asfiya) silmien valo.
Oi sinä, joka viimeisenä istut profeetallisuuden valtaistuimella,
oi sinä, profeetallisuuden viimeinen sinetti.

Kun valosi valaisi koko maailman,
ruusunsuloiset kasvosi tekivät siitä ruusutarhan.
Tietämättömyyden ja harhan pimeys hälveni,
tiedon puutarha puhkesi täyteen kukkaan.
Oi Habiballah (Allahin rakastettu), auta meitä
ja ilahduta meitä kasvoillasi viimeisellä hengenvedollamme.

Allahin Lähettilään synnyinyön tärkeät tapahtumat

Ennen Anteliaimman Lähettilään (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) syntymää ja sen aikana tapahtui monia asioita, jotka olivat merkkejä siitä, että hän kunnioittaisi maailmaa saapumisellaan. Tuon ajan tunnetut henkilöt olivat nähneet unia jo ennen kuin Mestarimme Profeetta tuli maailmaan. Kun he pyysivät tietäjiä ja tuon ajan kuuluisia oppineita tulkitsemaan unensa, nämä sanoivat unien osoittavan, että Muhammad (‘alaihis-salam) oli tulossa.

Rakkaan Profeettamme isoisä Abdalmuttalib kertoi: ”Olin kerran nukahtanut. Heräsin hyvin levottomana näkemäni unen vuoksi. Halusin mennä heti tietäjän luo pyytämään häntä tulkitsemaan sen. Kun tulin hänen luokseen, hän katsoi kasvojani ja sanoi: ’Oi Quraishin johtaja! Mitä sinulle on tapahtunut? Kasvojesi ilme on aivan toinen. Onko sattunut jotakin tärkeää, mikä on tehnyt sinut tällaiseksi?’ Sanoin: ’Kyllä, näin pelottavan unen, josta en ole vielä kertonut kenellekään’, istuuduin hänen viereensä ja aloin kertoa:

’Viime yönä näin unessa hyvin suuren puun. Sen toinen pää ulottui taivaaseen, ja sen oksat levittäytyivät itään ja länteen. Puusta lähti niin kirkas valo, että aurinko olisi näyttänyt sen rinnalla himmeältä.

Välillä se näkyi, välillä katosi. Ihmiset kääntyivät sitä kohti. Joka hetki sen valo voimistui. Jotkut Quraish-heimon jäsenet tarttuivat sen oksiin, ja toiset yrittivät kaataa puun. Eräs nuori mies esti niitä, jotka halusivat kaataa sen. Hänellä oli hyvin kauniit kasvot; sellaisia kasvoja en ollut koskaan ennen nähnyt. Lisäksi hänen ruumiistaan lähti miellyttävä tuoksu. Ojensin käteni tarttuakseni yhteen puun oksista, mutta en ylettynyt siihen.’

Kun olin kertonut unen, tietäjän kasvot muuttuivat.

Hän kalpeni. Sitten hän sanoi: ’Sinulla ei ole siihen osuutta.’ Kysyin: ’Kenellä siihen on osuus?’ Hän vastasi: ’Niillä, jotka pitävät kiinni puun oksista’, ja jatkoi: ’Jälkeläistesi keskuudesta tulee Profeetta; hän hallitsee kaikkialla, ja ihmiset omaksuvat hänen uskontonsa.’ Sitten hän kääntyi seurassani olleen poikani Abu Talibin puoleen ja sanoi: ’Tämä taitaa olla hänen setänsä.’” Abu Talib kertoi tästä tapauksesta Mestarillemme Profeetalle, kun tälle oli ilmoitettu profeetallisuus, ja sanoi: ”Se puu on Abu’l-Qasim, al-Amin Muhammad (‘alaihis-salam).”

Sinä yönä, jona rakas Profeettamme Muhammad (‘alaihis-salam) kunnioitti maailmaa saapumisellaan, taivaalle syttyi uusi tähti. Sen nähdessään juutalaiset oppineet ymmärsivät, että Muhammad (‘alaihis-salam) oli syntynyt.

Hassan ibn Thabit, yksi kunnianarvoisista seuralaisista (ashab al-kiram), kertoo: ”Olin kahdeksanvuotias. Eräänä aamuna muuan juutalainen tuli juosten ja huusi: ’Hei, juutalaiset!’ Juutalaiset kokoontuivat hänen ympärilleen ja kysyivät, miksi hän huusi. Hän vastasi: ’Tietäkää, että tänä yönä on noussut Ahmadin tähti! Ahmad on tullut maailmaan tänä yönä…’”

Sinä yönä, jona Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) syntyi, kaikki Kaabassa olleet epäjumalat kaatuivat kasvoilleen.

”Minut on tuotu maailmaan kaikkina vuosisatoina ja kaikkina aikoina eläneiden ihmisten parhaista ja valituimmista.” Hadith as-sharif

Urwa ibn az-Zubair kertoo: ”Eräällä quraishilaisten ryhmällä oli epäjumala. Kerran vuodessa heillä oli tapana kiertää se (tawaf), teurastaa kameleita ja juoda viiniä. Eräänä tällaisena päivänä he tulivat epäjumalan luo ja löysivät sen kasvoillaan maassa. He nostivat sen pystyyn, mutta se kaatui taas. Näin tapahtui kolme kertaa. Kun he olivat taas nostaneet sen pystyyn ja tukeneet sen hyvin, kuului ääni: ’Hän on syntynyt, jonka tähden koko maa on järkkynyt. Kaikki epäjumalat ovat kaatuneet, ja kuninkaiden sydämet vapisevat pelosta!’” Tämä tapahtuma osui juuri siihen yöhön, jona Muhammad (‘alaihis-salam) syntyi.

Madainin kaupungissa Persian hallitsijan (Kisran) palatsin neljätoista tornia sortui. Hallitsija ja hänen väkensä, jotka olivat heränneet sinä yönä jyrinään ja pelästyneet, pyysivät tulkitsemaan pelottavat unet, joita eräät heidän ylhäisistään olivat nähneet, ja ymmärsivät, että ne olivat merkkejä jostakin suuresta.

Kuuluisimmat tietäjät tulkitsivat unet seuraavasti: ”Ne ilmoittavat meille, että Damaskos, Irak, Iran, Tigris ja Eufrat joutuvat islamin valtaan.”

Samana yönä myös tulenpalvojien (majus) valtavat tulet, jotka olivat palaneet tuhat vuotta, sammuivat yhtäkkiä. He kirjasivat muistiin päivämäärän, jolloin tuli sammui; se oli sama yö, jona hallitsijan palatsin tornit sortuivat.

Sawa-järven vesi, jota tuohon aikaan pidettiin pyhänä (muqaddas), väheni äkkiä, ja järvi kuivui sinä yönä.

Damaskoksen lähellä Samawa-joen laakso, joka oli ollut kuivana ja vedettömänä tuhat vuotta, täyttyi sinä yönä vedellä, ja joki alkoi virrata tulvien yli äyräidensä.

Siitä yöstä lähtien, jona Muhammad (‘alaihis-salam) syntyi, paholaiset ja jinnit eivät enää voineet välittää Quraishin tietäjille tietoja tapahtumista, ja ennustaminen loppui…

Mestarimme, Ylevimmän Rakkaan (Habib al-akram), synnyinyönä ja sen jälkeen tapahtui näiden lisäksi myös monia muita ennennäkemättömiä asioita. Kaikki ne olivat merkkejä siitä, että viimeinen Profeetta Muhammad (‘alaihis-salam) oli syntynyt.7

Mawlid-yö

Sitä yötä, jona rakas Profeettamme (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) kunnioitti maailmaa saapumisellaan, kutsutaan ”Mawlid-yöksi”. ”Mawlid” tarkoittaa syntymän aikaa.

Se on arvokkain yö Qadrin yön (siunatun yön ramadan-kuun loppupuolella) jälkeen, ja niille, jotka iloitsevat tänä yönä rakkaan Profeettamme syntymästä, annetaan anteeksi.

Kun tänä yönä lukee, kuuntelee ja opiskelee niistä ihmeellisistä asioista ja ihmeistä, joita nähtiin Allahin Lähettilään syntyessä, saa paljon palkkiota (thawab). Rakas Profeettamme kertoi niistä myös itse.

Tänä yönä kunnianarvoisat seuralaiset (ashab al-kiram) kokoontuivat yhteen muistelemaan tätä päivää, lukemaan ja kertomaan siitä.

Joka vuosi muslimit eri puolilla maailmaa juhlistavat rabi‘ al-awwal -kuun 12. yötä nimellä Mawlid Kandili (Mawlid an-Nabi). Kaikkialla muistellaan Universumin Sulttaania, Allahin Lähettilästä, lausumalla mawlid-ylistysrunoja.

Jokaisen profeetan umma teki oman profeettansa syntymäpäivästä juhlapäivän. Tämä päivä on myös muslimien juhla, ilon ja riemun päivä.

Rouva Amina on hänen äitinsä,
tästä helmisimpukasta syntyi se helmi.
Rabi‘ al-awwal -kuussa,
kahdentenatoista yönä, maanantain vastaisena yönä.
Sinä yönä, kun syntyi ihmisistä paras,
hänen äitinsä näki monia asioita.
Rakastetun äiti sanoi: Minä näin
ihmeellisen valon – aurinko kiersi sitä kuin perhonen.
Yhtäkkiä kodistani välähti salama, ja maailma täyttyi valosta taivaisiin asti.
Taivaat aukenivat, ja pimeys katosi,
näin kolme enkeliä, käsissään kolme valoa.
Yksi seisoi idässä, toinen lännessä
ja kolmas Kaaban katolla.
Yhtäkkiä Kaaba puhkesi puhumaan
ja sanoi maailmankaikkeuden auringon syntyneen sinä yönä.
Oi Ilahi, Muhammadin tähden,
Ahmadin, esirukouksen lähteen, tähden,
olkoon tuo Auttaja tyytyväinen hänen ummaansa,
rahmatullahi ‘alaihim ajma‘in.
Assalatu wassalamu ‘alaika ya Rasulallah!
Assalatu wassalamu ‘alaika ya Habiballah!
Assalatu wassalamu ‘alaika ya Nur al-Arshillah!
Süleyman Çelebi

”Minun ylistämiseni (mawlidin ja ilahi-laulujen lausuminen) on palvontaa (‘ibadat). Palvonnan suorittaminen tamburiinia (soittimia) soittaen, huvin ja leikin keskellä, ei ole sallittua.” Hadith as-sharif