ILOSANOMIA
Rakkaan Profeettamme Muhammadin (‘alaihis-salam) tulosta oli ilmoitettu Adamista (‘alaihis-salam) lähtien jokaiselle profeetalle ja heidän kansoilleen. Monista hänen syntymänsä lähestyessä tapahtuvista asioista oli ennalta ilmoitettu ilosanomina.
Alkuperäisessä Tawratissa1, joka ilmoitettiin Musalle2 (‘alaihis-salam) ja joka myöhemmin vääristettiin, on kirjoitettu:
”Herrani! Tee minusta yksi Muhammadin (‘alaihis-salam) ummasta!” Musa (‘alaihis-salam)
”Hän on niin siunattu henkilö, että hänen huolenpitonsa on suurta ja hänen apunsa runsasta. Hän on köyhien rakastettu ja rikkaiden parantaja. Hän on kauneimmista kaunein, puhtaimmista puhtain. Hän on lempeä puheissaan, oikeudenmukainen jakaessaan ja rehellinen kaikissa asioissa. Hän on ankara ja kiivas uskottomia kohtaan. Hän kunnioittaa vanhempia ja on huolehtivainen ja armelias nuorempia kohtaan. Hän on kiitollinen Allahille pienistäkin asioista. Hän säälii vankeja. Hänen kasvonsa hymyilevät aina. Hänen naurunsa on hymy; hän ei naura ääneen. Hän on ummi (luku- ja kirjoitustaidoton); vaikka hän ei lukenut eikä kirjoittanut mitään, hänelle ilmoitettiin kaikki. Hän on Allahin (ta‘ala) Lähettiläs (rasul). Hän ei ole pahaluontoinen eikä kovasydäminen. Hän ei huuda toreilla eikä basaareissa. Hänen ummallaan (Muhammadin (‘alaihis-salam) seuraajilla eli muslimeilla) on hyvä moraali. He mainitsevat Allahin (ta‘ala) nimeä korkeilla paikoilla. Heidän muezzininsa kutsuvat minareeteista ihmisiä rituaalirukoukseen (salat). Ennen rukousta he tekevät rituaalipesun (wudu). Rukouksessa he oikaisevat rivinsä ja seisovat yhdessä linjassa. Öisin heidän Allahin muistamisensa kuulostaa mehiläisten surinalta. Hän syntyy Mekassa. Kaikki Medinasta Damaskokseen tulee olemaan hänen vallassaan. Hänen nimensä on Muhammad. Olen antanut hänelle nimen Mutawakkil. En ota häntä pois maailmasta ennen kuin hän on poistanut väärät uskonnot ja levittänyt ja vakiinnuttanut todellisen uskonnon. Hän kutsuu ihmisiä Totuuden (Haqq) luo. Hänen siunauksensa ansiosta sokeat silmät alkavat nähdä ja kuurot korvat kuulla. Sydämistä väistyy välinpitämättömyys…”3
Alkuperäisessä Zaburissa4, joka ilmoitettiin Dawudille5 (‘alaihis-salam) ja joka myöhemmin vääristettiin, on kirjoitettu:
”Hän on avokätinen eli antelias ihminen. Hän ei koskaan vihastu. Hän on hyvin lempeä. Hänellä on kauniit, valoisat kasvot, ja hänen sanansa ovat suloiset. Hän on ihmisten parantaja. Hän itkee paljon ja nauraa vähän. Hän nukkuu vähän ja mietiskelee paljon. Hänen olemuksensa on sopusuhtainen ja kaunis. Hänen sanansa valloittavat sydämet ja vetävät puoleensa sieluja… Oi rakastettuni! Paljasta palavan innon miekka ja kosta kaikin voimin uskottomille urhoollisuuden taistelukentällä.
Levitä kauniilla puheella kunniaani ja ylistystäni kaikkialle. Kaikkien uskottomien päät painuvat siunattujen käsiesi edessä…”
Alkuperäisessä Injilissä6, joka ilmoitettiin Isalle7 (‘alaihis-salam) ja joka myöhemmin vääristettiin, on kirjoitettu:
”Hän ei syö paljon eikä ole saita. Hän ei petä, ei puhu kenestäkään pahaa eikä koskaan hätäile. Hän ei kosta itsensä vuoksi. Hän ei ole laiska. Hän ei panettele ketään…”
Kun eräs pappi kysyi Isalta (‘alaihis-salam), mikä on tulevan Profeetan nimi ja mitkä ovat hänen tulonsa merkit, Isa (‘alaihis-salam) vastasi:
”Lähettilään nimi on ihastuttava. Kun Allah (ta‘ala) loi hänen sielunsa, Hän antoi hänelle tämän nimen, asetti hänet taivaalliseen loistoonsa ja sanoi: ’Odota, oi Ahmad! Sinun tähtesi loin Paratiisin, maailman ja lukemattomat olennot. Lahjoitan ne sinulle. Niitä, jotka sinua arvostavat, Minä arvostan. Niitä, jotka sinua kiroavat, Minä kiroan. Lähetän sinut maailmaan pelastavana Lähettiläänäni. Sinun sanasi ovat puhdasta totuutta. Maa ja taivaat voivat kadota, mutta sinun tiesi pysyy ikuisesti.’ Hänen pyhä nimensä on Ahmad.” Silloin Isan (‘alaihis-salam) ympärille kokoontuneet ihmiset korottivat äänensä ja huusivat: ”Oi Ahmad! Tule pian ja pelasta maailma!”
Isa (‘alaihis-salam) rukoili paljon, että saisi kuulua Muhammadin (‘alaihis-salam) ummaan – hänen, josta kerrotaan jopa nykyisissä Raamatuissa ja jota kristityt kutsuvat nimellä Parakletos eli ”Lohduttaja”. Ennen tuomiopäivää Allah (ta‘ala) lähettää hänet (Isan (‘alaihis-salam)) takaisin maan päälle. Silloin Isa (‘alaihis-salam) noudattaa Muhammadin (‘alaihis-salam) uskontoa; hän julistaa sallituksi (halal) sen, minkä Muhammad (‘alaihis-salam) julisti sallituksi, ja kielletyksi (haram) sen, minkä tämä julisti kielletyksi. Parakletos tarkoittaa Ahmadia. Ja Ahmad on yksi Muhammadin (‘alaihis-salam) nimistä.
Injiliin on myös kirjoitettu:
”Jos olisi tullut se Munhamanna, joka tulee Herralta, se Ruh al-quds, joka tulee Herralta, hän olisi todistanut minusta. Ja te todistatte, sillä olette olleet kanssani jo kauan. Tämän kerron teille, jottette epäilisi ettekä kompastuisi.” Sana Munhamanna tarkoittaa syyrian kielellä Muhammadia.8
Tietämättömyyden aikakausi (Jahiliyya)
Ennen Mestarimme Profeetan (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) syntymää koko maailma oli hengellisesti vajonnut kauheaan pimeyteen (zulmat). Ihmiskunta oli rajattoman harhaan joutumisen vallassa. Allahin (ta‘ala) ilmoittamat uskonnot oli unohdettu; jumalallisten käskyjen paikan olivat ottaneet ihmisten omat ideat ja ajatukset. Kaikki luodut kärsivät ihmisten raakuudesta ja julmuudesta.
Kaikki maailman kansat olivat unohtaneet Allahin (ta‘ala); usko Allahin ykseyteen (tawhid), joka on rauhan, autuuden ja ilon lähde, oli kadonnut. Epäuskon (kufr) myrsky oli kiskonut uskon (iman) sydämistä. Uskon Allahiin (ta‘ala) sijaan sydämiin oli juurtunut epäjumalien palvonta.
Kunnianarvoisan Musan tuoma uskonto oli unohdettu; Tawrat oli vääristetty. Israelin pojat olivat riitaantuneet keskenään. Nasraniyya, Isan (‘alaihis-salam) tuoma alkuperäinen uskonto, oli myös täysin vääristynyt eikä sillä ollut enää mitään tekemistä uskonnon kanssa. Kolminaisuusoppi eli ajatus kolmesta jumalasta oli omaksuttu. Aito Injil oli kadonnut; papit olivat muuttaneet sitä mielensä mukaan. Kumpikaan näistä kahdesta kirjasta ei enää ollut Allahin (ta‘ala) sanaa (kalam). Egyptissä vallitsi vääristetty Tawrat ja Itä-Rooman valtakunnassa vääristynyt nasraniyya eli kristinusko. Iranissa palvottiin tulta; tulenpalvojien tuli ei ollut sammunut tuhanteen vuoteen. Kiinassa ja Intiassa vallitsivat sepitetyt uskonnot, kungfutselaisuus ja buddhalaisuus.
Arabian ihmiset olivat vielä pahemmin eksyksissä ja harhassa. Kaaba al-Mu‘azzamaan, jota Allah (ta‘ala) pitää niin suuressa arvossa, he olivat sijoittaneet 360 epäjumalaa. Kaaba al-Mu‘azzama oli samankokoinen kuva Bait al-Ma‘murista, jossa enkelit vierailevat Arshissa. Sen, joka ei osoittanut Kaaballe kunnioitusta, Allah (ta‘ala) tuhosi lyhyessä ajassa.
”Tuon teille ilosanoman Lähettiläästä, joka tulee minun jälkeeni ja jonka nimi on Ahmad.” Isa (‘alaihis-salam)
Jurhum-heimo oli vajonnut liian syvälle haureuteen ja irstauteen. Heidän hallitsijansa, joka näki heidän epäkunnioittavan ja alhaisen käytöksensä, varoitti heitä: ”Oi jurhumilaiset! Kunnioittakaa Allahin (ta‘ala) jaloa pyhäkköä (Haram ash-Sharif) ja sen turvallisuutta ja tulkaa järkiinne! Tiedätte, mitä tapahtui teitä ennen eläneiden profeettojen Hudin, Salihin ja Shu‘aibin (‘alaihimus-salam) kansoille ja miten nämä kansat tuhottiin. Kehottakaa toisianne hyvään ja estäkää toisianne pahasta. Älkää antako väliaikaisen voimanne pettää teitä. Varokaa kääntymästä pois Totuudesta (Haqq) ja tekemästä vääryyttä Mekassa. Sillä vääryys vie ihmiset tuhoon. Vannon Allahin (ta‘ala) nimeen, ettei ole koskaan ollut kansaa, joka olisi asunut täällä, tehnyt vääryyttä ja kääntynyt pois Totuudesta ja jota Allah (ta‘ala) ei olisi hävittänyt ja asettanut sen tilalle toista kansaa. Ne mekkalaiset, jotka jatkavat harhassaan ja kääntyvät pois Totuudesta, eivät pysy täällä kauan. Tiedätte, mitä tapahtui Tasmin, Jadisin ja Amaliqan kansoille, jotka asuivat tällä seudulla ennen teitä, elivät pidempään kuin te ja olivat teitä voimakkaampia, väkirikkaampia ja vauraampia. Koska he halveksivat Haram ash-Sharifia, kääntyivät pois Totuudesta ja sortivat ihmisiä, heidät karkotettiin tästä siunatusta paikasta. Olette varmasti nähneet ja kuulleet, miten Allah (ta‘ala) karkotti jotkut heistä lähettämällä pieniä muurahaisia, toiset nälänhädän ja toiset miekan kautta!”
He eivät kuitenkaan kuunnelleet. Lopulta Allah (ta‘ala) tuhosi heidätkin heidän harhansa tähden… Siihen aikaan siunatussa Mekassa, maailmankaikkeuden keskuksessa, epäusko (kufr) vyöryi kuin tulva, ja Baitullah (Allahin talo, Kaaba) oli täynnä satoja epäjumalia, kuten Lat, Uzza ja Manat. Julmuus oli saavuttanut huippunsa, ja moraalittomuudella ylpeiltiin. Uskonnollisesti, hengellisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti Arabia oli vajonnut yleiseen pimeyteen, täydelliseen tietämättömyyteen, irstauteen, julkeuteen ja harhaan. Tuona aikana, jota kutsutaan tietämättömyyden aikakaudeksi (Jahiliyya), ihmiset elivät enimmäkseen paimentolaisina heimoihin jakautuneina. Tietämättömyyden aikakausi oli pimeyden (zulmat) täyttämää aikaa. Jatkuvasti keskenään taistelevat arabiheimot pitivät ryöstöretkiä ja ryöstelyä elinkeinonaan. Arabiassa, joka koostui heimoista, joiden keskuudessa sorto ja ryöstely olivat yleisiä, ei myöskään ollut mitään poliittista tai sosiaalista järjestystä. Lisäksi alkoholi, uhkapelit, haureus, varastaminen, julmuus, valehtelu ja kaikenlainen moraalittomuus olivat levinneet esteettä. Sorto oli armottomin ja kammottavin keino, jota vahvat käyttivät heikompiaan vastaan. Naisia ostettiin ja myytiin kuin tavallista tavaraa. Jotkut pitivät tyttären syntymää onnettomuutena ja häpeänä. Tämä kamala ajattelutapa oli mennyt niin pitkälle, että he panivat pieniä tyttöjä elävinä hiekkaan kaivettuihin kuoppiin, peittivät heidät maalla ja jättivät heidät kuolemaan välittämättä siitä, että nämä takertuivat heidän kaulaansa ja huusivat: ”Isä! Isä!” He eivät tunteneet näistä teoistaan vähäisintäkään omantunnon tuskaa – päinvastoin he pitivät niitä sankarillisina. Lyhyesti sanottuna näytti siltä, että sellaiset kauniit ominaisuudet kuin myötätunto, sääli, hyvyys ja oikeudenmukaisuus olivat kadonneet tuon ajan ihmisten keskuudesta.
Tuohon aikaan arabien keskuudessa oli kuitenkin jotakin huomionarvoista: kirjallisuutta, kaunopuheisuutta ja selkeää ilmaisua arvostettiin suuresti, ja ne olivat saavuttaneet huippunsa. Runoilijoita ja runoutta pidettiin suuressa arvossa ja suurena ylpeyden aiheena. Taitava runoilija toi kunniaa sekä itselleen että heimolleen. Tiettyinä aikoina pidettiin markkinoita ja järjestettiin runous- ja puhekilpailuja. Voittajien runot ja puheet ripustettiin Kaaban seinille. Seitsemää kuuluisinta Jahiliyyan aikana Kaaban seinille ripustettua runoa kutsuttiin nimellä ”as-Sab‘ al-Mu‘allaqat” eli ”seitsemän ripustettua”.
Tuohon aikaan Arabian kansa oli jakautunut myös uskonasioissa. Joillakin ei ollut lainkaan uskoa, eivätkä he hyväksyneet mitään muuta kuin tämän maailman elämän. Toiset uskoivat Allahiin (ta‘ala) ja Tuonpuoleisen päivään (tuomiopäivään), mutta eivät hyväksyneet, että profeetta voisi tulla ihmisten keskuudesta. Kolmannet uskoivat Allahiin (ta‘ala), mutta eivät uskoneet Tuonpuoleiseen (akhira). Suuri osa heistä taas piti epäjumalia Allahin (ta‘ala) osakkaina ja palvoi niitä. Jokaisella epäjumalanpalvojalla oli kotonaan epäjumala.
Maailma oli niin syvässä pimeydessä, että ihmiset olivat lakanneet uskomasta kaiken Luojaan, Allahiin (ta‘ala), ja palvomasta Häntä. Eksyksissä he palvoivat jumalina luonnonilmiöitä ja Allahin (ta‘ala) luomia asioita ja ennen kaikkea itse kivestä ja puusta veistämiään epäjumalia.
Heidän lisäkseen oli uskovia (mu’min), joiden usko (iman) oli oikea; he noudattivat kunnianarvoisan Ibrahimin ilmoittamaa uskontoa, ja heitä kutsuttiin nimellä ”hanif”. He uskoivat Allahiin (ta‘ala) ja pysyivät erossa epäjumalista. Mestarimme Profeetan isä Abdullah, hänen isoisänsä Abdalmuttalib, hänen äitinsä ja eräät muut noudattivat kunnianarvoisan Ibrahimin uskontoa.
Hanif-uskovia lukuun ottamatta kaikki muut ryhmät kulkivat väärää tietä ja vaelsivat syvässä pimeydessä.
Zulumat ja Ab al-hayat (elämän eliksiiri)
Abu Mujahid Enver ibn Nazif (rahmatullahi ‘alaih)9 sanoi: ”Ab al-hayat on pimeydessä (zulumat).” Ab al-hayat on elämän vesi, joka tekee juojastaan kuolemattoman, ja zulumat tarkoittaa pimeyttä. Tämän veden uskotaan olevan koskemattomissa metsissä, villieläinten keskellä, sysipimeässä, syvällä metsän uumenissa.
Tämän veden löytäminen on lähes mahdotonta. Kerrotaan, että se, joka voittaa nämä vaikeat esteet ja löytää veden, ei kuole. Ahl as-Sunnan usko on kuin elämän eliksiiri koskemattomien metsien syrjäisimmässä kolkassa Qaf-vuoren takana. Ne, jotka juovat pisaran tästä ikuisuuteen virtaavasta vedestä, saavuttavat ikuiset siunaukset.
Kunnianarvoisa Husain Hilmi ibn Sa‘id (quddisa sirruh eli olkoon hänen salaisuutensa pyhitetty) sanoi: ”Sillä, joka juo siitä pisaran, ei ole enää kuolemaa; häntä odottaa ikuinen elämä Paratiisissa. Ab al-hayat on pahojen, turmeltuneiden ihmisten, uudennosten (bid‘a)10 ja epäuskon (kufr) keskellä.”
Universumin Sulttaani on tulossa
Maailmankaikkeus, luonto ja sydämet olivat murheissaan, ja kasvot olivat unohtaneet, miten hymyillään. Ihmiset, jotka Allah (ta‘ala) oli luonut muita olentoja ylhäisemmiksi, tarvitsivat sankarin, joka pelastaisi heidät Helvetiltä (Jahannam). Hänen syntymäänsä oli enää hyvin vähän aikaa. Maailmankaikkeus valmistautui ottamaan vastaan sen valon omistajan, joka oli siirtynyt Adamista (‘alaihis-salam) tähän päivään asti siveistä otsista siveisiin otsiin. Tulossa oli Ainutlaatuinen Ihminen, joka näyttäisi ihmisille ja jinneille ikuisen autuuden tien! Tulossa oli myötätunnon ja laupeuden lähde, ylevä Ihminen, joka oli omaksunut Herransa hyvät luonteenpiirteet (akhlaq)!
”Ylösnousemuksen päivänä (qiyamat) olen kaikkien edeltäjien ja jälkeen tulevien mestari (sayyid). Kerron teille totuuden; en kersku.” Hadith as-sharif
Tulossa oli Maqam al-Mahmudin (ylistetyn aseman; Profeetan esirukouksen aseman tuomiopäivänä) haltija, esirukoilijoiden kruununjalokivi! Tulossa oli maailmankaikkeuden opettaja, luomakunnan ydin, ihmiskunnan mestari! Tulossa oli tuomiopäivän auttaja, profeettojen sulttaani! Tulossa oli Habibullah, Allahin rakastettu, jonka tähden meidät on luotu, rakas Profeettamme, joka on lähetetty armoksi maailmoille! Tulossa oli Mestarimme Profeetta, kunnianarvoisa Muhammad Mustafa (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam)…
He sanoivat: ”Ei yhtäkään poikasi kaltaista lasta
ole maailmaan tullut sen luomisesta asti.
Allah ei ole kenellekään äidille suonut
poikasi kaltaista siunausta.
Oi Amina, mikä suuri onni sinulle on suotu,
sinä synnytät kauniin luonteen omaavan.
Tuleva on Jumalalta annetun tiedon sulttaani,
tuleva on ykseyden (tawhid) ja viisauden lähde.
Yksi hänen nimistään on Mahmud, toinen Ahmad,
hänen olemassaolonsa on armo koko maailmalle.
Hänen rakkautensa tähden maailmankaikkeus pyörii,
ihmiset ja enkelit kaipaavat nähdä hänen kasvonsa.”
Mekka al-Mukarraman alue
Saapui lintu valkoisin siivin,
ja lujasti se selkääni silitti.
Sillä hetkellä syntyi uskonnon Sulttaani,
valo täytti taivaat ja maan.
Jos haluat pelastua Helvetin tulelta,
lausu salat rakkaudella ja palavasti!
Assalatu wassalamu ‘alaika, oi Rasulallah!
Assalatu wassalamu ‘alaika, oi Habiballah!
Assalatu wassalamu ‘alaika, oi Sayyidal-awwalina wal-akhirin.