MESTARIMME PROFEETAN ANTEEKSIPYYTÄMINEN (ISTIGHFAR)1

Samoin kuin Mestarimme Profeetta on ylevin kaikista luoduista, hän oli myös se, joka todella tunsi Allahin (ta‘ala) ja pelkäsi Häntä eniten. Vaikka Janab al-Haqq suojeli häntä tekemästä syntejä, hän palvoi lakkaamatta Allahia (ta‘ala), rukoili Häntä ja pyysi Häneltä anteeksiantoa. Yön alussa (yörukouksen jälkeen) hän nukkui, ja yön lopussa hän palvoi. Ibn Abbas kertoo: ”Eräänä yönä olin vieraana uskovien äidin, kunnianarvoisan Maimunan, talossa. Allahin Lähettiläs nukkui suunnilleen puoleenyöhön asti tai vähän ennen tai jälkeen sen. Sitten hän heräsi, nousi istumaan ja pyyhkäisi kädellään unen jäljet kasvoiltaan. Hän nousi, otti seinällä roikkuvan vesiruukun ja suoritti rukouspesun. Hän lausui kymmenen jaetta Imranin perheen suuran lopusta ja ryhtyi rukoilemaan. Minäkin nousin, tein rukouspesun kuten Allahin Lähettiläs oli tehnyt ja asetuin rukoilemaan hänen viereensä. Allahin Lähettiläs suoritti kahden rakan rukouksen. Sitten hän suoritti toiset kaksi rakaa ja sen jälkeen vielä kahden rakan rukouksen. Tämän jälkeen hän aloitti witr-rukouksen. Sen jälkeen hän kävi makuulle ja lepäsi, kunnes aamurukouksen adhan kutsuttiin. Silloin hän nousi, suoritti vielä kahden rakan rukouksen, meni moskeijaan ja johti siellä aamurukouksen pakollisen osan.”2 Äitimme kunnianarvoisa Aisha kertoo: ”Mestarimme Allahin Lähettiläs oli eräänä yönä nukahtanut. Herättyään hän sanoi: ’Oi Aisha, jos sallit, haluaisin viettää tämän yön palvoen Herraani.’ Sitten hän nousi. Hän luki Koraania ja itki niin, että hänen molemmat polvensa kastuivat kyynelistä. Hän jatkoi lukemista, ja hänen lukiessaan siunatut kyyneleet kastelivat hänen kehonsa joka kohdan, johon ne osuivat. Tämä jatkui aamuun asti.

Aamulla, kun Bilal al-Habashi tuli ja näki tämän, hän sanoi: ’Olkoot isäni ja äitini uhrattuja vuoksesi, oi Allahin Lähettiläs! Eikö Allah (ta‘ala) ole antanut anteeksi kaikki menneet ja tulevat virheesi?’ Allahin Lähettiläs (‘alaihis-salam) vastasi: ’Oi Bilal! Enkö olisi kiitollinen palvelija, kun Allah (ta‘ala) tänä yönä lähetti Imranin perheen suuran 190. jakeen, jossa sanotaan (maal-selityksen mukaan)3: ”Totisesti taivaiden ja maan luomisessa sekä yön ja päivän vaihtelussa on monia merkkejä niille, joilla on ymmärrys (‘aql).”’” Muslimin kirjassa kerrotussa hadithissa Muhammad (‘alaihis-salam) sanoi: ”Sydämeeni tulee sellaisia asioita, joiden takia pyydän Allahilta (ta‘ala) anteeksiantoa (istighfar) seitsemänkymmentä kertaa joka päivä ja yö” ja ”Sydämeeni ilmestyy verho (joka estää jumalallisia valoja tulemasta). Tämän vuoksi pyydän anteeksiantoa seitsemänkymmentä kertaa joka päivä” ja ”Pyydän Allahilta (ta‘ala) anteeksiantoa sata kertaa joka päivä.”4

Mestarimme Profeetan pelko Allahia (ta‘ala) kohtaan oli niin suuri, ettei hänen koskaan nähty nauravan ääneen. Imaami at-Tirmidhin Abu Dharrilta välittämässä marfu‘-hadithissa5 sanotaan: ”Totisesti minä näen sen, mitä te ette näe, ja kuulen sen, mitä te ette kuule. Taivaassa ei ole neljän sormen levyistäkään tyhjää kohtaa, jossa enkelit eivät tekisi sajdaa (kumartuisi maahan kuten rukouksessa). Vannon Allahin kautta: jos tietäisitte sen, minkä minä tiedän, nauraisitte vähän ja itkisitte paljon. Lähtisitte ulos teille ja anoisitte Allahia (ta‘ala) niin kovalla äänellä kuin jaksaisitte.”6

Abu Hurairan välittämässä hadithissa Mestarimme Allahin Lähettiläs (‘alaihis-salam) sanoi: ”Kenenkään teot eivät vie häntä Paratiisiin.” Kun häneltä kysyttiin: ”Ei edes sinua, oi Allahin Lähettiläs?”, hän vastasi: ”Ei, eivät minunkaan tekoni vie minua Paratiisiin. Mutta Allahin (ta‘ala) armollisuus ja laupeus peittävät minut.”

Ibn ‘Umar kertoo: ”Kun olimme Allahin Lähettilään (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) seurassa, laskimme hänen sanovan sata kertaa: ’Oi Herrani! Anna minulle anteeksi ja hyväksy katumukseni (tawba). Sinä olet katumuksen hyväksyjä ja Sinä olet Armollinen.’”7

”Sydämeeni ilmestyy verho (joka estää jumalallisia valoja tulemasta). Tämän vuoksi pyydän anteeksiantoa (istighfar) seitsemänkymmentä kertaa joka päivä.” Hadith as-sharif

Anas ibn Malik kertoi: ”Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) toisti jatkuvasti tätä du‘aa: ’Allahumma ya muqallibal-qulub, thabbit qalbi ‘ala dinik.’8 (Oi Allahini, Sinä, joka yksin voit kääntää sydämemme hyvästä pahaan ja pahasta hyvään! Tee sydämeni lujaksi uskonnossasi, älä koskaan anna sen kääntyä siitä pois tai hylätä sitä!)” Tirmidhin Abu Sa‘id al-Khudrilta välittämässä hadithissa Mestarimme Profeetta sanoi: ”Se, joka nukkumaan mennessään sanoo kolme kertaa: ’Astaghfirullahal-‘azim alladhi la ilaha illa huwal-hayyul-qayyum wa atubu ilaih’, hänen syntinsä Allah (ta‘ala) antaa anteeksi, vaikka niitä olisi yhtä paljon kuin meren vaahtoa, Tamimin maan hiekanjyviä, puiden lehtiä tai maailman päiviä.”

Bukharin ja Muslimin kertomusten mukaan Allahin Lähettiläs lausui tämän istighfar-du‘an: ”Allahummaghfirli khati’ati wa jahli wa israfi fi amri wa ma anta a‘lamu bihi minni.” (Oi Allahini! Anna minulle anteeksi virheet, jotka Sinä tiedät ja jotka olen tehnyt (tietoisesti tai) tietämättäni rajani ylittäen!)

Abu Musa al-Ash‘arin (radiyallahu ‘anhu) kertoman mukaan Jaloin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) pyysi anteeksiantoa myös näin:

”Allahummaghfirli hazli wa jiddi wa khata’i wa ‘amdi wa kullu dhalika ‘indi. Allahummaghfirli ma qaddamtu wa ma akhkhartu wa ma asrartu wa ma a‘lantu wa ma anta a‘lamu bihi minni, antal-muqaddimu wa antal-mu’akhkhiru wa anta ‘ala kulli shai’in qadir.”9 (Oi Allahini! Anna minulle anteeksi kaikki virheet, joita voin tehdä leikilläni tai vakavissani, unohtaen tai tahallani. Oi Allahini! Anna minulle anteeksi kaikenlaiset virheeni, jotka Sinä tiedät: ne, jotka olen jo tehnyt, ja ne, jotka teen myöhemmin, ne, jotka olen tehnyt salassa, ja ne, jotka olen tehnyt avoimesti. Sinä olet se, joka asettaa eteen, ja Sinä olet se, joka siirtää taakse. Sinä olet se, joka kykenee kaikkeen.)

Allahin Lähettiläs paastosi päivisin,
hän valvoi ja rukoili öisin.
Jos kuulut Valitun ummaan,
kiinnitä aina huomiota sunnaan ja makruhiin.