MESTARIMME PROFEETAN PUOLESTAPUHUMINEN (SHAFA‘A)

”Se, joka ei usko minun puolestapuhumiseeni, ei voi sitä saavuttaa.” Hadith as-sharif

Mestarimme, Anteliaimman Lähettiläs, puhuu tuomiopäivänä ummansa puolesta ja pelastaa sen vaikeuksilta ja surulta. Hän sanoi eräässä hadithissaan: ”Minulle annettiin valita sen välillä, että puolet ummastani pääsee Paratiisiin, ja puolestapuhumisen (shafa‘at) välillä. Valitsin puolestapuhumisen, koska se on kattavampi. Älkää luulko, että se on tarkoitettu vain hurskaille; se on myös niille syntisille, jotka ovat tehneet virheitä …”1

Eräässä hadithissaan, jonka on välittänyt kunnianarvoisa Abu Huraira, Mestarimme Profeetta sanoi: ”Minun puolestapuhumiseni on sille, joka lausuu uskontunnustuksen (kalima ash-shahada) – ’La ilaha illallah’ – vilpittömästi (ikhlas), niin että hänen sydämensä vahvistaa hänen kielensä sanat.”2

Joissakin haditheissa Mestarimme Profeetta sanoi:

”Ummastani minä puhun niiden puolesta, jotka rakastavat talonväkeäni (Ahl al-bait).” ”Ummastani minä puhun niiden puolesta, jotka ovat tehneet suuria syntejä.” ”Voin puhua kenen tahansa puolesta paitsi niiden, jotka puhuvat halveksivasti seuralaisistani.” ”Ummastani minä puhun niiden puolesta, jotka tekevät vääryyttä alemmalle itselleen (nafs), ja niiden, joita heidän alempi itsensä pettää.” ”Tuomiopäivänä minä olen ensimmäinen, joka puhuu puolesta.”3

”Se, joka ei usko minun puolestapuhumiseeni, ei voi sitä saavuttaa.”4

Tuomiopäivänä, kun Sur-torveen puhalletaan, ihmisten karvat nousevat pystyyn kauhusta, silmät eivät tiedä, mihin katsoa, ja niin uskovat kuin uskottomatkin ajetaan Mahsharin paikalle viimeistä tuomiota varten. Tämä on kärsimys, joka lisää tuomiopäivän ankaruutta entisestään. Sillä hetkellä kahdeksan enkeliä nostaa Valtaistuimen (Arsh) harteilleen ja kantaa sitä. Jokainen näistä enkeleistä kulkee yhdellä askeleella kahdenkymmenentuhannen vuoden maailmanmatkan. Kunnes Korkein Valtaistuin (Arsh al-a‘la) asettuu paikalleen, enkelit ja pilvet ylistävät Allahia (ta‘ala) tavalla, jota järki ei voi käsittää. Näin Korkein Valtaistuin asettuu sen valkoisen maan ylle, jonka Allah (ta‘ala) on sitä varten luonut. Tuolla hetkellä päät painuvat alas pelosta Allahin (ta‘ala) rangaistusta kohtaan, jota kukaan ei voi kestää. Kaikki luodut ovat vankeina ja hämmentyneinä ahdingossaan ja etsivät armahdusta. Mahsharissa ihmisten tila muuttuu yhä pahemmaksi. Heidän vaikeutensa ja kärsimyksensä lisääntyvät. Jokaisen kaulaan on ripustettu se omaisuus, johon he takertuivat maailmassa. Niiden kaulaan, jotka eivät maksaneet kameliensa zakatia, kuormitetaan kameli. Se ammuu ja käy niin raskaaksi kuin suuri vuori. Samassa tilassa ovat ne, jotka eivät maksaneet nautakarjansa tai lampaidensa zakatia. Heidän huutonsa on kuin ukkosen jyrinää.5 Niiden kaulaan, jotka eivät maksaneet ‘ushria eli satonsa zakatia, kuormitetaan viljasäkkejä. Heidät kuormitetaan sillä viljalajilla, josta he eivät maksaneet zakatia maailmassa: jos se oli vehnää, heidät kuormitetaan vehnällä; jos ohraa, ohralla. Painon alla he huutavat: ”Wa-wayla, wa-thubura!” (”Wayl” on sana, joka ilmaisee tuskaa; ihminen huutaa niin, kun ei kestä kärsimystä. Sanaa ”thubur” käytetään tuhon hetkellä.) Niiden kimppuun, jotka eivät maailmassa maksaneet zakatia kullastaan, hopeastaan, (paperi)rahoistaan ja muusta kauppatavarastaan, hyökkää kauhea käärme. He huutavat ja kysyvät: ”Mikä tämä on?” Enkelit vastaavat: ”Tämä on omaisuutenne, josta ette maksaneet zakatia maailmassa.” Tämä kauhistuttava tila on ilmoitettu Imranin perheen suuran 180. jakeessa, jossa sanotaan (maal-selityksen mukaan): ”Se, mitä he saituudessaan pidättivät maailmassa, kiedotaan heidän kaulaansa tuomiopäivänä.”

Erään ryhmän häpykohdista virtaa mätää ja märkää. Heidän pahasta hajustaan kärsivät suuresti ne, jotka ovat heidän ympärillään. Nämä ovat niitä, jotka tekivät haureutta (zina) ja sitä, mikä on haram. Toinen ryhmä on ripustettu puiden oksiin. Nämä ovat niitä, jotka harjoittivat sodomiaa maailmassa eläessään.

Toisen ryhmän kielet roikkuvat ulos suusta rinnalle asti. He ovat niin rumassa tilassa, ettei kukaan halua katsoa heitä. Nämä ovat valehtelijoita ja niitä, jotka panettelivat toisia.

Erään ryhmän vatsat ovat kasvaneet yhtä suuriksi kuin korkeat vuoret. Nämä ovat niitä, jotka maailmassa ilman pakottavaa tarvetta ja käyttämättä sallittua kaupankäynnin muotoa, jota kutsutaan nimellä mu‘amala, ottivat ja antoivat omaisuutta ja rahaa korolla. Tällaisen haramin tekijöiden synnit paljastetaan mitä pahimmalla tavalla. Pelko valtaa profeetat ja oppineet. Awliya (Allahin (ta‘ala) rakkaat palvelijat) ja marttyyrit huutavat peläten Allahin (ta‘ala) rangaistusta, jota on niin vaikea kestää. Heidän ollessaan tässä tilassa heidät ympäröi valo, joka on paljon voimakkaampi kuin auringon valo. Ihmiset, jotka eivät muutenkaan kestä auringon kuumuutta, joutuvat tämän nähdessään täysin sekasortoon. He pysyvät tässä tilassa tuhat vuotta. Allah (ta‘ala) ei sano heille mitään. Silloin ihmiset menevät ensimmäisen profeetan, Adamin (‘alaihis-salam), luo. He anovat häneltä: ”Oi Adam (‘alaihis-salam)! Sinä olet arvokas ja jalo profeetta. Allah (ta‘ala) loi sinut ja käski enkeleiden tehdä sajdan edessäsi. Hän puhalsi sinuun Hengestään (ruh). Puhu meidän puolestamme, jotta tilinteko alkaisi, jotta meidät tuomittaisiin sen mukaan, mitä Allah (ta‘ala) tahtoo, ja jotta jokainen menisi sinne, minne Hän käskee. Tehköön Allah (ta‘ala), joka on kaiken Hallitsija ja Omistaja, luoduilleen, mitä Hän tahtoo.”

Adam (‘alaihis-salam) sanoo: ”Minä söin hedelmän siitä puusta, jonka Allah (ta‘ala) oli kieltänyt. Siksi häpeän nyt Allahin (ta‘ala) edessä. Menkää kuitenkin Nuhin luo.” Tämän jälkeen he neuvottelevat keskenään tuhat vuotta. Sitten he menevät Nuhin (‘alaihis-salam) luo ja anovat häneltä: ”Olemme sietämättömässä tilassa. Puhu meidän puolestamme, jotta asiamme ratkaistaisiin pian ja jotta pääsisimme pois tästä Mahsharin rangaistuksesta.” Nuh (‘alaihis-salam) vastaa heille: ”Minä rukoilin Allahia (ta‘ala). Sen rukouksen vuoksi kaikki ihmiset maan päällä hukkuivat. Siksi häpeän Allahin (ta‘ala) edessä. Menkää kuitenkin Ibrahimin (‘alaihis-salam) luo, joka on Khalilullah. Allah (ta‘ala) sanoi Pyhiinvaelluksen suuran (Surat al-Hajj) viimeisessä jakeessa (maal-selityksen mukaan): ’Seuratkaa isänne Ibrahimin (‘alaihis-salam) uskontoa. Jotta Profeetta olisi teidän todistajanne ja te olisitte todistajia ihmisille, Allah (ta‘ala) antoi teille nimen muslimit sekä aiemmissa kirjoissa että Koraanissa.’ Ehkä hän puhuu teidän puolestanne.”

”Se, mitä he saituudessaan pidättivät maailmassa, kiedotaan heidän kaulaansa tuomiopäivänä.” Imranin perheen suura, 3:180

Kuten ennenkin, he keskustelevat keskenään vielä tuhat vuotta. Sitten he tulevat Ibrahimin (‘alaihis-salam) luo. He sanovat: ”Oi muslimien isä! Sinä olet se, jonka Allah (ta‘ala) on tehnyt ystäväkseen (Khalil). Puhu meidän puolestamme, jotta Allah (ta‘ala) antaisi tuomionsa luotujensa kesken.” Ibrahim (‘alaihis-salam) vastaa heille: ”Maailmassa puhuin kolme kertaa epäsuorin sanoin (kinaya). Niin puhuessani taistelin uskonnon tiellä. Nyt häpeän pyytää tässä paikassa Allahilta (ta‘ala) lupaa puhua puolestanne. Menkää Musan (‘alaihis-salam) luo. Sillä Allah (ta‘ala) puhui hänen kanssaan ja osoitti hänelle hengellistä läheisyyttä. Hän puhuu teidän puolestanne.” Tämän jälkeen he seisovat taas tuhat vuotta ja neuvottelevat keskenään. Mutta nyt heidän tilansa on käynyt hyvin vaikeaksi. Mahsharin paikka käy hyvin ahtaaksi. Sitten he tulevat kunnianarvoisan Musan (‘alaihis-salam) luo ja sanovat hänelle: ”Oi Imranin poika! Sinä olet se profeetta, jonka kanssa Allah (ta‘ala) puhui ja jolle Hän lähetti Tawratin. Puhu meidän puolestamme, jotta tilinteko alkaisi! Olemme seisseet täällä liian kauan. Tungoksessa jalat kasautuvat toistensa päälle.” Musa (‘alaihis-salam) sanoo heille: ”Rukoilin Allahia (ta‘ala), että faraon kansaa rangaistaisiin vuosien ajan asioilla, joista he eivät pitäisi. Sitten pyysin, että heistä tulisi varoittava esimerkki niille, jotka tulisivat heidän jälkeensä. Nyt häpeän puhua puolestanne. Mutta Janab al-Haqq on täynnä armoa ja anteeksiantoa. Menkää Isan (‘alaihis-salam) luo. Sillä varmuuden (yaqin) suhteen hän on Lähettiläistä totuudenmukaisin, ma‘rifan (tiedon Allahin (ta‘ala) Olemuksesta ja Ominaisuuksista) ja zuhdin (sen, ettei kiinnitä sydäntään maallisiin asioihin) suhteen erinomaisin ja viisauden (hikma) suhteen ylevin. Hän puhuu teidän puolestanne.” Päästäkseen Mahsharin vaikeuksista he menevät sitten Isan (‘alaihis-salam) luo. He sanovat: ”Sinä olet Allahin (ta‘ala) henki (ruh) ja sana. Imranin perheen suuran 45. jakeessa Allah (ta‘ala) sanoi sinusta (maal-selityksen mukaan): ’Hän on wajih eli hyvin arvokas (kunnioitettu ja arvostettu) sekä tässä maailmassa että Tuonpuoleisessa.’ Puhu meidän puolestamme Herrasi edessä!”

Isa (‘alaihis-salam) sanoo: ”Kansani otti minut ja äitini jumaliksi Allahin rinnalle. Kuinka siis voisin puhua puolestanne? He myös palvoivat minua; minua he kutsuivat pojaksi ja Allahia (ta‘ala) isäksi. Mutta oletteko nähneet ketään teistä, jonka kukkaron sinettiä ei ole rikottu, mutta kukkaro on silti tyhjä? Onko mahdollista päästä käsiksi rahaan rikkomatta sinettiä? Menkää Muhammadin (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) luo, joka on profeetoista viimeinen ja ylevin. Sillä hän on säästänyt rukouksensa ja puolestapuhumisensa ummalleen. Hänen kansansa kiusasi häntä monta kertaa. He saivat hänen siunatun otsansa vuotamaan verta. He rikkoivat hänen siunatun hampaansa. He syyttivät häntä mielipuolisuudesta, vaikka tämä ylevä Profeetta oli se, josta heillä oli eniten syytä olla ylpeitä, ja kunniassa korkein. Heidän sietämättömiin kiusaamisiinsa ja julmuuksiinsa hän vastasi jakeella, joka kertoo, mitä Yusuf (‘alaihis-salam) sanoi veljilleen (maal-selityksen mukaan): ’Tänään en vaadi teiltä tiliä siitä, mitä teitte (en heitä virheitänne vasten kasvojanne). Antakoon Allah teille anteeksi, Hän, joka on Arhamur-rahimin (armollisista Armollisin).’”6 Kun Isa (‘alaihis-salam) kertoo Profeettamme (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) hyveistä, he kaikki haluavat päästä hänen luokseen mahdollisimman pian. Välittömästi he tulevat Muhammadin (‘alaihis-salam) minbarin luo. He sanovat: ”Sinä olet Allahin (ta‘ala) rakastettu (Habibullah). Ja rakastettu on kaikista välittäjistä hyödyllisin. Puhu meidän puolestamme! Sillä menimme Adamin (‘alaihis-salam) luo, joka on profeetoista ensimmäinen. Hän lähetti meidät Nuhin (‘alaihis-salam) luo. Menimme Nuhin (‘alaihis-salam) luo. Hän lähetti meidät Ibrahimin (‘alaihis-salam) luo. Menimme Ibrahimin (‘alaihis-salam) luo; hän lähetti meidät Musan (‘alaihis-salam) luo. Menimme Musan (‘alaihis-salam) luo; hän lähetti meidät Isan (‘alaihis-salam) luo. Menimme Isan (‘alaihis-salam) luo; hän lähetti meidät sinun luoksesi. Oi Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam)! Sinun jälkeesi ei ole enää ketään, jonka luo mennä.”

Mestarimme Allahin Lähettiläs (‘alaihis-salam) sanoo: ”Jos Allah (ta‘ala) antaa luvan ja on tyytyväinen, puhun puolestanne.”

Hän saapuu Suradiqat al-jalalille eli suuruuden (jalal) verholle. Hän pyytää Allahilta (ta‘ala) lupaa puhua puolesta. Lupa myönnetään. Verhot nousevat. Hän astuu Korkeimmalle Valtaistuimelle (Arsh al-a‘la). Hän heittäytyy sajdaan. Hän pysyy sajdassa tuhat vuotta. Tämän jälkeen hän ylistää Janab al-Haqqia sellaisella ylistyksellä (hamd), ettei kukaan ole maailmankaikkeuden luomisesta lähtien ylistänyt Allahia (ta‘ala) niin. Eräät tietäjät (‘arif) ovat sanoneet, että kun Allah (ta‘ala) loi maailmat, Hän ylisti Itseään näillä samoilla ylistyksillä. Allah (ta‘ala) sanoo (maal-selityksen mukaan): ”Oi Muhammad (‘alaihis-salam), nosta pääsi sajdasta! Puhu, sinua kuunnellaan. (Mitä tahansa sanot, sitä kuunnellaan. Mitä tahansa pyydät, se annetaan.) Puhu puolesta, puolestapuhumisesi hyväksytään.” Silloin Mestarimme Profeetta (‘alaihis-salam) sanoo: ”Oi Herrani! Erota hyvät ja pahat palvelijasi toisistaan, sillä he ovat odottaneet jo hyvin kauan. Jokainen heistä on joutunut syntiensä tähden häväistyksi ja nöyryytetyksi Arasatin kentällä.”

Kuuluu ääni: ”Kyllä, oi Muhammad!” Janab al-Haqq käskee tuoda Paratiisin. Se koristellaan kaikenlaisilla koristeilla ja tuodaan Arasatin kentälle. Sen tuoksu on niin ihana, että sen voi haistaa viidensadan vuoden matkan päästä. Se ilahduttaa sydämiä ja elvyttää sieluja. (Mutta uskottomat, luopiot, ne, jotka pilkkaavat muslimeja, ne, jotka pettävät nuoria ja varastavat heidän uskonsa, ja) ne, joiden teot ovat pahoja ja alhaisia, eivät voi haistaa Paratiisin tuoksua.

Enkelit kahlitsevat Helvetin ja tuovat sen Mahsharin paikalle. Helvetti huutaa ja jyrisee, syytää tulta ja päästää niin sakeaa savua, että koko taivas muuttuu mustaksi kuin hiili. Sen melu, jyrinä ja kuumuus ovat sietämättömiä. Kaikkien polvet pettävät, ja he lysähtävät maahan siihen, missä seisovat. Edes profeetat ja Lähettiläät eivät pysy jaloillaan. Kunnianarvoisa Ibrahim, kunnianarvoisa Musa ja kunnianarvoisa Isa tarrautuvat Korkeimpaan Valtaistuimeen. Ibrahim (‘alaihis-salam) unohtaa Isma‘ilin (‘alaihis-salam), jonka hän aikoi uhrata. Musa (‘alaihis-salam) unohtaa veljensä Harunin (‘alaihis-salam). Isa (‘alaihis-salam) unohtaa äitinsä, kunnianarvoisan Maryamin. Jokainen heistä sanoo: ”Oi Herrani! Tänään en pyydä mitään muuta kuin oman pelastukseni.”

Mutta kunnianarvoisa Muhammad (‘alaihis-salam) sanoo: ”Oi Herrani! Anna ummalleni turva ja pelastus!” Siellä ei ole ketään, joka kestäisi tämän. Sillä Allah (ta‘ala) on ilmoittanut tästä sanoessaan Polvillaan olevan suuran (Surat al-Jathiya) 28. jakeessa (maal-selityksen mukaan): ”Näet jokaisen umman polvillaan Janab al-Haqqin pelosta. Jokainen heistä kutsutaan sen kirjan luo, johon on kirjattu heidän maailmassa tekemänsä teot.”

Allah (ta‘ala) sanoo Valtiuden suuran (Surat al-Mulk) 8. jakeessa (maal-selityksen mukaan): ”Raivonsa ja ankaruutensa vuoksi Tuli on kuin haljeta kahtia.”

”Näet jokaisen umman polvillaan Janab al-Haqqin pelosta. Jokainen heistä kutsutaan sen kirjan luo, johon on kirjattu heidän maailmassa tekemänsä teot.” Polvillaan olevan suura, 45:28

Silloin Profeettamme (‘alaihis-salam) astuu esiin ja pysäyttää Helvetin. Hän sanoo: ”Palaa takaisin halveksittuna ja nöyryytettynä, kunnes väkesi tulee luoksesi joukko joukolta!” Helvetti sanoo: ”Oi Muhammad! Anna minulle lupa! Sillä sinä olet minulle haram.” Valtaistuimelta kuuluu ääni: ”Oi Helvetti! Kuuntele Muhammadin (‘alaihis-salam) sanaa ja tottele häntä!” Silloin Mestarimme Allahin Lähettiläs (‘alaihis-salam) vetää Helvetin takaisin ja asettaa sen paikkaan, joka on Korkeimman Valtaistuimen vasemmalla puolella. Mahsharissa olevat kertovat toisilleen ilouutisena tästä Mestarimme Profeetan armollisesta teosta ja puolestapuhumisesta. Heidän pelkonsa vähenee hieman. Profeettojen suuran 107. jakeen merkitys käy ilmi: ”Olemme lähettäneet sinut armoksi maailmoille.”7

Lyhyesti sanottuna Mestarimme Allahin Lähettiläs (‘alaihis-salam) puhuu puolesta viidessä paikassa.8

Ensiksi hän pelastaa puolestapuhumisellaan, jota kutsutaan nimellä Maqam al-Mahmud, koko ihmiskunnan Mahsharissa odottamisen tuskasta.9

Toiseksi hänen puolestapuhumisensa vie monet ihmiset Paratiisiin ilman tilintekoa. Kolmanneksi hän vie Helvetistä pois uskovat (mu’min), joilla on paljon syntejä. Neljänneksi hän puhuu niiden puolesta, joilla on yhtä paljon hyviä tekoja ja syntejä ja jotka odottavat A‘raf-nimisessä paikassa, jotta he pääsisivät Paratiisiin. Viidenneksi hän puhuu Paratiisissa olevien puolesta, jotta heidän asteensa kohoaisivat.

Jokainen niistä seitsemästäkymmenestä tuhannesta ihmisestä, jotka hän puolestapuhumisellaan pelastaa tilinteolta, vie puolestapuhumisellaan Paratiisiin ilman tilintekoa vielä seitsemänkymmentä tuhatta muuta.

SHAFA‘A, OI ALLAHIN LÄHETTILÄS!
Olen suuressa hädässä, tulin luoksesi,
shafa‘a, oi Rasulallah!
Tiedän, mikä on vikani,
shafa‘a, oi Rasulallah!
Olen syntinen, kasvoni ovat mustat,
ehkä minut heitetään tuleen,
ainoa apu on sinussa,
shafa‘a, oi Rasulallah!
Rakkaus sinuun käy kaiken edelle,
tietosi on suurempi kuin kenenkään,
sinua ylistää Mawla itse,
shafa‘a, oi Rasulallah!
Kuinka ihminen voisi sinua ylistää?
Ainoa suosio tulee sinulta,
tule avuksemme, armoa!
Shafa‘a, oi Rasulallah!
Ilman sinua maailma on minulle vankila,
tekoni ovat sekaisin, tilani synkkä,
parannus löytyy vain sinulta,
shafa‘a, oi Rasulallah!
Olet valaissut tämän maailman,
salat ja salam olkoon sinulle,
jokaiselle muslimille, kuolleelle ja elävälle,
shafa‘a, oi Rasulallah!
Totisesti, minulla on paljon syntejä,
olen sekä heikko että puutteellinen,
mutta uskoni on tosi,
shafa‘a, oi Rasulallah!
Kun Helvetti kiehuu ja kuohuu yli,
eikä kukaan tiedä, mitä tulee eteen,
Allahin tiellä taistelevalle ystävälle
shafa‘a, oi Rasulallah!
Nouskoon verho silmiltäni,
sinä olet kaikkien vaivojen parannuskeino,
jokaiselle, joka on uskova,
shafa‘a, oi Rasulallah!
Kunniaksesi sanottiin ”Lawlaka”,
ja vielä sanottiin ”A‘tainaka”,
sinä olet ”Arsalnakan” shaahi,
shafa‘a, oi Rasulallah!
Niille, jotka levittävät uskontoamme,
niille, jotka seuraavat sunnaasi,
niille, jotka antavat henkensä tielläsi,
shafa‘a, oi Rasulallah!
Ummasi vähäisimmälle,
kiittäjille ja Allahia muistaville (dhikr),
rikkaille ja köyhille,
shafa‘a, oi Rasulallah!
Muhammad Hadimi (rahmatullahi ‘alaih)