JÄÄHYVÄIS-HAJJ

”Varokaa sorretun kirousta. Sorretun rukouksen ja Haqq ta‘alan välillä ei ole verhoa.” Hadith as-sharif

Hijran kymmenentenä vuonna Mestarimme Profeetta valmistautui hajj-pyhiinvaellukselle ja käski Medinan muslimeja valmistautumaan myös. Hän lähetti sanan myös Medinan ulkopuolella asuville. Tämän johdosta tuhannet muslimit kokoontuivat Medinaan. Mestarimme Allahin Lähettiläs osti sata kamelia uhrattaviksi. Ennen lähtöä hän suoritti ghusl-kokopesun. Hän kampasi siunatut hiuksensa, käytti miellyttäviä tuoksuja ja pukeutui izariin ja ridaan, kahteen miesten ihram-asun muodostavaan vaatekappaleeseen. Kun valmistelut olivat valmiit, rakas Profeettamme lähti Medinasta yli kolmenkymmenentuhannen ihmisen saattueessa dhu’l-qa‘da-kuun 25. päivänä keskipäivän rukouksen jälkeen. He saapuivat Dhu’l-Hulaifaan Shajaran tietä pitkin. Siellä seuralaisten määrä ylitti neljäkymmentätuhatta. He viettivät siellä yön. Rakas Profeettamme käski tuoda luokseen yhden mukaan ottamistaan sadasta kamelista. Hän viilsi merkin sen kyhmyn oikeaan kylkeen, niin että verta tuli, osoittaakseen sen uhrieläimeksi, ripusti sen kaulaan kaksi puusandaalia ja käski seuralaisiaan tekemään samoin. Hän suoritti kahden rakan ihram-rukouksen.1 Ylistettyään ja kiitettyään Allahia (ta‘ala) Mestarimme Luomakunnan Johtaja rukoili: ”Oi Allahini! Tee tästä minulle hyväksytty (mabrur) ja otollinen hajj, jossa ei ole tekopyhyyttä, näyttämisen halua eikä maineen tavoittelua.” Hän astui ihramiin ja alkoi Jibrilin (‘alaihis-salam) ilmoituksesta lausua talbiyaa2 ääneen. Kun ashab al-kiram yhtyi siihen, taivaat ja maa alkoivat kaikua talbiya-huudoista: ”Labbaik! Allahumma labbaik! Labbaik! La sharika laka labbaik! Inna l-hamda wa n-ni‘mata laka wa l-mulk, la sharika lak!…”

”Oi Allahini! Tee tästä minulle hyväksytty (mabrur) ja otollinen hajj, jossa ei ole tekopyhyyttä, näyttämisen halua eikä maineen tavoittelua.” Hadith as-sharif

He kulkivat Baidan tietä kohti Malalia. Seuralaiset seurasivat häntä kuin tulvavirta. Matkan varrella joukkoon liittyi yhä uusia tulijoita. Kun Mestarimme Allahin Lähettiläs saapui Rawhan laaksoon, jossa lähes seitsemänkymmentä profeettaa, heidän joukossaan Musa (‘alaihis-salam), oli suorittanut rukouksen, hän sanoi: ”Tämä laakso on yksi Paratiisin laaksoista.” He suorittivat siellä rukouksen. Sieltä he jatkoivat Munsarafiin ja suorittivat aamurukouksen Asasassa. Saavuttuaan Lahy Jamaliin Mestarimme Allahin Lähettiläs voi pahoin, ja hänelle tehtiin hijama-kuppaus; he leiriytyivät Suqyaan. Saavuttuaan Abwaan, missä hänen kunnioitettu äitinsä Amina oli kuollut, hän vieraili tämän haudalla ja itki. Myös hänen seurassaan olleet itkivät. Tämän jälkeen he kulkivat Tal‘at al-Yamanin, Juhfan, Ghadir Khummin ja Qudaidin kautta ja saapuivat Usfanin laaksoon. Siellä Mestarimme Profeetta sanoi kunnianarvoisalle Abu Bakrille: ”Hud ja Salih (‘alaihimus-salam) kulkivat tästä lausuen hajjin talbiyaa. Heidän vyötäisillään oli villavaatteet ja yllään kirjava kangas, ja he ratsastivat nuorilla punertavilla kameleilla, joiden suitset oli punottu palmukuidusta.”3 Kuljettuaan Ghanimin, Marr az-Zahranin ja Sharifin kautta he saapuivat Dhu Tuwaan. He viettivät siellä yön ja suorittivat aamurukouksen, minkä jälkeen he kulkivat Hajunin ohi ja saapuivat Mekkaan Kadan rinteen kautta. Kymmenen päivää kestäneen matkan jälkeen he saapuivat Mekkaan dhu’l-hijja-kuun neljäntenä päivänä. Kun Jemenistä ja muilta seuduilta hajjille saapuneet liittyivät joukkoon, muslimien määrä ylitti 90 000. (Erään toisen kertomuksen mukaan heitä oli 114 000, ja vielä toisen mukaan noin 120 000.)

Kun Mestarimme Allahin Lähettiläs näki Allahin Talon (Baitullah), hän rukoili:

”Oi Allahini! Lisää tämän Talon kunniaa, ylevyyttä, majesteettisuutta ja arvostusta. Lisää myös niiden kunniaa, majesteettisuutta, arvostusta ja hyvyyttä, jotka kunnioittavat sitä suorittamalla hajj- ja ‘umra-pyhiinvaelluksen.”

Sitten hän aloitti pyhiinvaelluksen menot (manasik).4 Hajjin ajan hän asui teltassa, joka oli pystytetty Abtahiin Mekan ja Minan välille. Rakas Profeettamme meni Minaan dhu’l-hijja-kuun kahdeksantena päivänä (Tarwiya-päivänä) ja Arafatille yhdeksäntenä päivänä (Arafa-päivänä). Hän saapui Arafatin laakson keskiosassa sijaitsevaan Uranan laaksoon ja pysähtyi sinne. Iltapäivällä hän piti Quswa-nimisen kamelinsa selässä jäähyväissaarnansa ja jätti jäähyväiset jaloille seuralaisilleen (radiyallahu ta‘ala ‘anhum ajma‘in).5

TULIN LUOKSESI!
Oi syntisten turvapaikka, tulin luoksesi turvaa hakemaan!
Paljon olen rikkonut, tulin sinulta armoa anomaan!
Pimeille teille harhauduin, suohon upposin.
Tulin valon lähteelle, joka oikean tien valaisee.
Vain henkeni on jäljellä, oi kaikkien henkien henki!
Sopiiko sanoa: tulin henkeni uhraamaan?
Olet kärsivien lääkäri, minä sydämeltäni sairas.
Tulin portillesi koputtamaan, sydämeni haavaan lääkettä hakemaan.
Anteliaan portille on väärin viedä mitään.
Tulin suutelemaan maata, jota askeleesi kunnioittivat.
Syntejäni on vuoren verran, kasvoni pikimustat!
Tulin vapautumaan kokonaan tästä taakasta ja mustuudesta.
Pisara lempeytesi merestä puhdistaa varmasti kaiken,
vaikka tulin tekojeni kirjan kanssa, joka on musta kuin kasvoni.
Kunpa saisin painaa kasvoni portillesi, oi omaa henkeäni rakkaampi rakastettu.
Se, mihin vesi ei pysty, saavutetaan tuosta maasta!