BANI QURAIZAN TAISTELU
”Oi seuralaiseni! Valmistautukaa lähtöön ja nouskaa hevostenne ja kamelienne selkään! Ne, jotka tottelevat, suorittakoot iltapäivärukouksen Quraizan poikien mailla!” Hadith as-sharif
Kun Anteliaimman Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) palasi Vallihaudan taistelusta Medinaan, hän meni äitimme kunnianarvoisan Aishan taloon. Hän riisui aseensa ja haarniskansa. Hänen siunattu kehonsa oli pölyn peitossa. Hän peseytyi. Juuri silloin paikalle saapui aseistettu ja haarniskoitu ratsumies, joka näytti kunnianarvoisalta Dihyalta. Hän oli Jibril (‘alaihis-salam). Kun Mestarimme Profeetta meni hänen luokseen, hän toi käskyn: ”Oi Allahin (ta‘ala) Sanansaattaja! Allah käskee sinua lähtemään välittömästi sotaretkelle Quraizan poikia vastaan!” Maailmankaikkeuden Sulttaani kutsui luokseen kunnianarvoisan Bilalin ja antoi seuraavan käskyn ilmoitettavaksi jaloille seuralaisille: ”Oi seuralaiseni! Valmistautukaa lähtöön ja nouskaa hevostenne ja kamelienne selkään! Ne, jotka tottelevat, suorittakoot iltapäivärukouksen Quraizan poikien mailla!”
Mestarimme Habib al-Akram puki välittömästi ylleen haarniskansa ja vyötti miekkansa. Hän laittoi kypärän siunattuun päähänsä, nosti kilven selkäänsä ja otti keihään käteensä. Sitten hän nousi hevosensa selkään. Saavuttuaan seuralaistensa luo hän antoi islamin lipun kunnianarvoisalle Alille ja lähetti hänet etujoukkona Quraizan juutalaisten linnoitukselle, joka sijaitsi tasangolla aivan Medinan kaakkoispuolella. Hän jätti Abdullah ibn Umm Maktumin sijaisekseen Medinaan.1
Sankarilliset seuralaiset ympäröivät rakkaan Profeettamme ja lähtivät Medinasta takbir-huutojen saattelemana: ”Allahu akbar! Allahu akbar!” He tapasivat matkalla Ghanmin pojat, jotka odottivat aseistautuneina Allahin Lähettilästä. Mestarimme Profeetta kysyi heiltä: ”Tuliko kukaan teitä vastaan?” He vastasivat: ”Oi Allahin Sanansaattaja! Tapasimme Dihya al-Kalbin. Hän ratsasti satuloidulla valkoisella muulilla, jonka päällä oli satiininen samettipeite.” Rakas Profeettamme sanoi heille:
”Hän on Jibril. Hänet lähetettiin Bani Quraizan luokse ravistamaan heidän linnoitustaan ja kylvämään pelkoa heidän sydämiinsä…” Kun he saapuivat Quraizan juutalaisten linnoitukselle, islamilaisen armeijan määrä oli kasvanut kolmeentuhanteen. Kunnianarvoisa Ali pystytti islamin lipun Quraizan juutalaisten linnoituksen eteen. Kun juutalaiset näkivät tämän, he puhuivat pahaa Mestaristamme Profeetasta. Kunnianarvoisa Ali meni kertomaan tilanteesta Mestarillemme. Kun Anteliaimman Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) oli saapunut paikalle kolmentuhannen sotilaan kanssa, hän kutsui juutalaiset myötätunnostaan islamiin. He eivät hyväksyneet tätä kaunista tarjousta. He torjuivat rakkaan Profeettamme toisenkin tarjouksen: ”Tulkaa siinä tapauksessa alas linnoituksesta ja antautukaa alistuen Allahin (ta‘ala) ja Hänen Sanansaattajansa käskyyn.”
Tämän jälkeen Maailmojen Mestari sanoi jousiampujien mestarille Sa‘d ibn Abi Waqqasille: ”Oi Sa‘d! Etene ja ammu nuolia heitä kohti!” Kunnianarvoisa Sa‘d ja muut jousiampujat alkoivat ampua nuolia viineistään juutalaisten linnoitusta kohti takbir-huutojen saattelemana. Juutalaiset vastasivat ampumalla nuolia ja heittämällä kiviä, ja taistelu alkoi. Tämä juutalaisjoukko, joka oli iskenyt muslimeja selkään näiden ollessa heikkoja ja joka ei kateuttaan hyväksynyt Muhammadin (‘alaihis-salam) profeettuutta, ei uskaltanut avata linnoituksen portteja ja tulla taistelukentälle.
Sota jatkui piirityksenä. Muslimisotilaiden joukossa olleet tekopyhät (munafiqit) lähettivät salaisia viestejä linnoitukseen ja sanoivat: ”Älkää antautuko! Vaikka he pyytäisivät teitä lähtemään Medinasta, älkää suostuko! Jos jatkatte taistelua, autamme teitä kaikin voimin emmekä säästä teiltä mitään. Jos he karkottavat teidät Medinasta, lähdemme kanssanne!” Tämän uutisen myötä juutalaiset, jotka odottivat tekopyhien apua, jatkoivat puolustustaan uudella päättäväisyydellä ja toivolla. Piiritys pitkittyi, ja vaikka aikaa kului lähes kuukausi, tekopyhistä ei tullut apua. Heidän sydämensä täyttyivät pelolla, ja he ilmoittivat haluavansa tehdä sopimuksen.
Sopimuksen tekemiseksi juutalainen nimeltä Nabbash ibn Qais meni Allahin Lähettilään luo ja sanoi: ”Oi Muhammad! Osoita meillekin samaa armoa kuin osoitit Nadirin pojille. Omaisuutemme ja aseemme olkoot sinun! Älä vain vuodata vertamme. Salli meidän lähteä maastamme lastemme ja naistemme kanssa. Salli meidän myös viedä mukanamme aseita lukuun ottamatta yksi kamelikuorma kutakin perhettä kohden!” Maailmojen Mestari vastasi: ”Ei! En voi hyväksyä tätä ehdotusta!” Tällä kertaa hän sanoi: ”Olemme luopuneet ajatuksesta ottaa omaisuutta mukaamme. Älä vuodata vertamme! Salli meidän ottaa naisemme ja lapsemme mukaamme!” Rakas Profeettamme sanoi: ”Ei! Teillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alistua tuomiooni ehdoitta ja varauksetta, totella ja antautua!” Juutalainen Nabbash palasi linnoitukseen surkeana ja kertoi keskustelusta. Tällä kertaa Quraizan pojat vaipuivat suuren epätoivon ja surun valtaan.2 Yksi heidän johtajistaan, Ka‘b ibn Asad, tuli järkiinsä ja teki seuraavan tunnustuksen ja tarjouksen kansalleen: ”Oi kansani! Kuten näette, suuri onnettomuus on kohdannut meitä. Tässä tilanteessa annan teille kolme neuvoa. Valitkaa niistä haluamanne ja toimikaa sen mukaan! Ensimmäinen on tämä: seuratkaamme tätä miestä ja hyväksykäämme hänen profeettuutensa! Vannon Allahin nimeen, että me kaikki tiedämme hänen olevan Allahin lähettämä Profeetta, jonka ominaisuudet olemme nähneet kirjoissamme. Jos uskomme häneen, veremme, lapsemme, naisemme ja omaisuutemme säästyvät. Ainoa syy, miksi emme seuraa häntä, on kateutemme arabeja kohtaan ja se, ettei hän ole Israelin poikia. Tämä on kuitenkin asia, jonka vain Allah tietää. Tulkaa, seuratkaamme häntä!” Juutalaiset vastustivat tätä kaikki yhdestä suusta ja sanoivat: ”Ei! Me emme hyväksy tätä, emmekä seuraa ketään muuta kuin jotakuta meistä!”
Tällä kertaa Ka‘b teki toisen ehdotuksensa: ”Tappakaamme kaikki lapsemme ja vaimomme, ja kun meillä ei ole enää ketään, kenestä huolehtia, marssikaamme muslimeja vastaan ja taistelkaamme, kunnes kuolemme!” Juutalaiset hylkäsivät tämänkin.
Kolmannessa ehdotuksessaan Ka‘b sanoi: ”Tänään on lauantain vastainen yö. Koska muslimit tietävät, ettemme taistele tänä yönä, he saattavat olla huolettomia ja varomattomia. Vetäkäämme miekkamme ja lähtekäämme kaikki yhdessä portista ulos. Ehkä onnistumme tällaisen yllätyshyökkäyksen turvin!”
Juutalaiset hylkäsivät myös tämän ehdotuksen sanoen: ”Emme voi rikkoa lauantain työkieltoa!” Vain veljekset Asid ja Sa‘laba sekä heidän setänsä poika Asad hyväksyivät ensimmäisen ehdotuksen ja saivat kunnian tulla muslimeiksi. He poistuivat linnoituksesta ja liittyivät jalojen seuralaisten joukkoon.3 Juutalaiset kiistelivät keskenään pitkän aikaa. Lopulta he nostivat antautumisen lipun ja pyysivät Mestariamme Profeettaa nimittämään välimiehen, joka antaisi heistä tuomion. Mestarimme Allahin Lähettiläs sanoi: ”Valitkaa välimieheksi kuka tahansa seuralaisistani.” He sanoivat: ”Olemme tyytyväisiä siihen tuomioon, jonka Sa‘d ibn Mu‘az antaa.” Mestarimme Profeetta hyväksyi tämän ja määräsi, että kunnianarvoisa Sa‘d ibn Mu‘az tuotaisiin paikalle.
”Ei! Teillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alistua tuomiooni ehdoitta ja varauksetta, totella ja antautua!” Hadith as-sharif
Sa‘d ibn Mu‘az oli haavoittunut vakavasti Vallihaudan taistelussa. Mestarimme Allahin Lähettiläs hoidatti häntä teltassa Profeetan moskeijassa (Masjid an-Nabawi). Kun hänet valittiin välimieheksi, kunnianarvoisa Sa‘d vietiin paareilla Quraizan linnoitukselle. Matkalla kunnianarvoisa Sa‘d sanoi itsekseen: ”Vannon Allahin nimeen, etten Allahin (ta‘ala) tiellä välitä kenenkään moittijan moitteista!” Allahin Lähettilään edessä hänet laskettiin alas paareilta. Profeettamme sanoi: ”Oi Sa‘d! Nämä ovat suostuneet antautumaan sinun tuomiosi mukaan. Kerro siis minulle tuomiosi heistä.” Sa‘d ibn Mu‘az vastasi: ”Olkoon elämäni uhrattu puolestasi, oi Allahin Sanansaattaja! Totisesti Allah (ta‘ala) ja Hänen Sanansaattajansa ovat oikeutetumpia antamaan tuomion.” Mestarimme Allahin Lähettiläs sanoi: ”Allah (ta‘ala) on käskenyt sinun antaa tuomion heistä.” Kunnianarvoisa Sa‘d pyysi juutalaisilta varman lupauksen, että he hyväksyisivät hänen tuomionsa. Molemmat osapuolet odottivat tuomiota jännittyneinä. Tämän jälkeen kunnianarvoisa Sa‘d julisti tämän suuren tuomionsa, joka osoitti hänen ylemmyytensä, sai veren hyytymään ja oli hänen arvolleen sopiva:
”Minun tuomioni on, että kaikki täysijärkiset ja murrosiän saavuttaneet miehet mestataan! Heidän naisensa ja lapsensa otetaan vangeiksi, ja heidän omaisuutensa jaetaan muslimien kesken!”
Kuullessaan tämän ehdottoman tuomion juutalaiset jähmettyivät paikoilleen. Heidän omissa kirjoissaankin rangaistus niille, jotka toimivat yhtä röyhkeästi, oli täsmälleen sama. Siellä oli kirjoitettu: ”Kun tulet johonkin kaupunkiin sotimaan sitä vastaan, kutsu se rauhaan. Jos he suostuvat ja avaavat porttinsa, kaikki sen asukkaat maksakoot sinulle veroa ja palvelkoot sinua. Jos he päättävät sotia, piiritä heidät. Kun olet Allahin (ta‘ala) armosta voittanut heidät, surmaa miekalla kaikki heidän miehensä. Ota heidän naisensa, lapsensa ja omaisuutensa saaliiksi!”
Koska kunnianarvoisa Sa‘d ibn Mu‘azin tuomio oli yhteneväinen jumalallisen tuomion kanssa, Maailmojen Mestari, rakas Profeettamme, onnitteli häntä ja ilmaisi arvostuksensa sanoen: ”Olet antanut heistä tuomion, joka on Allahin (ta‘ala) tuomion mukainen seitsemän taivaan yläpuolella, varjellussa taulussa (Lawh al-mahfuz)!”
Juutalaiset eivät voineet vastustaa tätä tuomiota, joka oli mainittu heidän omissa kirjoissaan. Kaikki täysijärkiset ja murrosiän saavuttaneet miehet vietiin Medinaan kädet kaulaan sidottuina. Seuraavana päivänä Allahin Lähettilään käskystä kunnianarvoisa Ali ja kunnianarvoisa Zubair panivat tuomion täytäntöön. Lapset, naiset ja omaisuus jaettiin jalojen seuralaisten kesken.4 Näin tämä salakavala, petollinen ja kapinallinen kansa, joka iski muslimeja selkään heidän ahtaimpina hetkinään, rikkoi kaikki sopimukset ja yritti hänen lapsuudestaan asti raivata Mestarimme Profeetan tieltään, puhdistettiin Medinasta ja sen ympäristöstä. Yksi vangeista, eräs nainen, sai kunnian tulla muslimiksi. Tämä nainen, nimeltään Raihana, oli joutunut Mestarimme Profeetan osuudeksi. Mestarimme Allahin Lähettiläs antoi hänen itse valita, pysyykö hän omassa uskonnossaan vai tuleeko muslimiksi. Raihana sanoi haluavansa pysyä omassa uskonnossaan. Hänet lähetettiin Umm Munzirin taloon. Myöhemmin Sa‘laba ibn Sayan neuvojen ja myötävaikutuksen ansiosta hänen sydämensä lämpeni islamille. Tämän jälkeen Profeettamme sanoi Raihanalle: ”Haluatko kulkea Allahin (ta‘ala) ja Hänen Sanansaattajansa tietä? Minusta se olisi sopivaa.” Raihana sanoi: ”Kyllä.” Rakas Profeettamme iloitsi suuresti tästä teosta, ja jotta Raihanakin iloitsisi ja saavuttaisi hyvin korkean aseman Paratiisissa, hän osoitti tälle armoa, vapautti hänet ja otti hänet vaimokseen. Hän antoi tälle mahrin ja solmi avioliiton (nikah) hänen kanssaan. Heidän häänsä pidettiin Umm Munzirin talossa. Näin Raihana (radiyallahu ‘anha) sai kunnian tulla kaikkien muslimien äidiksi.5
Sa‘d ibn Mu‘azin marttyyrikuolema
Annettuaan tuomionsa Bani Quraizan juutalaisista Sa‘d ibn Mu‘az vietiin takaisin telttaansa. Hänen haavansa paheni ja hänen tilansa huononi. Mestarimme Profeetta (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) tuli hänen luokseen, syleili häntä ja rukoili: ”Oi Allah! Sa‘d taisteli Sinun tielläsi saadakseen Sinun mielisuosiosi. Hän myös uskoi Sinun Sanansaattajasi todeksi. Suo hänelle helpotus…” Kun kunnianarvoisa Sa‘d ibn Mu‘az kuuli nämä rakkaan Profeettamme siunatut sanat, hän avasi silmänsä ja kuiskasi: ”Oi Allahin Sanansaattaja! Lähetän sinulle rauhantervehdykseni (salam) ja kunnioitukseni. Todistan, että olet Allahin (ta‘ala) Profeetta.” Tämän jälkeen hänen omaisensa veivät hänet teltasta, jossa hän oli maannut, Abdulashalin poikien taloon. Hänen tilansa huononi sinä yönä hyvin vakavaksi. Jibril (‘alaihis-salam) tuli Mestarimme Profeetan luo ja sanoi: ”Oi Allahin Sanansaattaja! Kuka on se ummastasi, joka kuoli tänä yönä ja jonka kuolemasta ilmoitettiin enkeleiden keskuudessa ilosanomana?” Tämän kuultuaan Maailmankaikkeuden Sulttaani kysyi heti Sa‘d ibn Mu‘azin vointia. Hänelle kerrottiin, että tämä oli viety kotiinsa. Mestarimme Profeetta lähti Sa‘d ibn Mu‘azin luo muutamien jalojen seuralaisten kanssa. Koska he kulkivat matkalla hyvin nopeasti, jalot seuralaiset sanoivat: ”Olemme väsyneitä, oi Allahin Sanansaattaja!” Mestarimme Profeetta selitti syyn nopeaan kulkuun sanoen: ”Niin kuin enkelit ehtivät ennen meitä Hanzalan hautajaisiin (janaza), niin he ehtivät ennen meitä myös Sa‘din hautajaisiin. Emme ehdi ennen heitä.”
Kun Mestarimme Profeetta saapui Sa‘d ibn Mu‘azin luo, hän näki, että tämä oli kuollut. Hän asettui seisomaan tämän pään viereen, mainitsi Sa‘d ibn Mu‘azin kunyan (kunnianimen) ja sanoi: ”Oi Abu Amr! Olit paras päälliköistä. Suokoon Allah (ta‘ala) sinulle autuuden, siunauksen ja parhaan palkinnon! Täytit lupauksen, jonka annoit Allahille (ta‘ala). Allah (ta‘ala) antaa sinulle myös sen, minkä Hän sinulle lupasi!” Sillä välin Sa‘d ibn Mu‘azin äiti lausui itkien seuraavan säkeen:6
Voi hänen äiti-raukkaansa, kuinka hän voisi kestää!
Tarvitaan kärsivällisyyttä; itken sitä, mikä minua on kohdannut!
Aslam ibn Harith on kertonut: ”Allahin Lähettiläs tuli Sa‘d ibn Mu‘azin taloon. Odotimme ovella. Anteliaimman Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) meni sisään; hän kulki hyvin pitkin askelin. Me kuljimme hänen perässään. Kun Allahin Lähettiläs antoi meille merkin pysähtyä, pysähdyimme ja käännyimme takaisin. Sisällä ei ollut ketään muuta kuin Sa‘din ruumis. Oltuaan hetken sisällä Allahin Lähettiläs tuli ulos. Olin utelias ja kysyin: ’Oi Allahin Sanansaattaja! Mikä viisaus on siinä, että kuljit niin pitkin askelin?’ Hän vastasi: ’En ole koskaan ollut niin täydessä kokouksessa. (Enkelit olivat täyttäneet paikan.) Yksi enkeleistä otti minut siipensä päälle; vain niin pystyin istumaan.’ Sitten hän mainitsi Sa‘d ibn Mu‘azin kunyan ja sanoi: ’Siunattu olkoon osasi, oi Abu Amr! Siunattu olkoon osasi, oi Abu Amr! Siunattu olkoon osasi, oi Abu Amr!’”
”Oi Allah! Sa‘d taisteli Sinun tielläsi saadakseen Sinun mielisuosiosi. Hän myös uskoi Sinun Sanansaattajasi todeksi. Suo hänelle helpotus.” Hadith as-sharif
Hänen kuolemansa teki Allahin Lähettilään ja jalot seuralaiset hyvin surullisiksi; he vuodattivat kyyneliä ja itkivät. Kaikki jalot seuralaiset kokoontuivat hänen hautajaisiinsa. Rakas Profeettamme johti hautajaisrukouksen (janaza-rukouksen) ja kantoi hänen paarejaan. Kantaessaan Sa‘d ibn Mu‘azin paareja jalot seuralaiset sanoivat: ”Oi Allahin Sanansaattaja! Emme ole koskaan nähneet paareja, joita olisi näin helppo kantaa!” Tähän Mestarimme Profeetta vastasi: ”Enkelit ovat laskeutuneet; he kantavat häntä.” Kun tekopyhät hänen paarejaan kannettaessa sanoivat halventaakseen häntä: ”Kuinka kevyt!”, rakas Profeettamme vastasi: ”Seitsemänkymmentä tuhatta enkeliä laskeutui Sa‘din hautajaisiin. Koskaan aiemmin he eivät ole laskeutuneet maan päälle näin suurena joukkona.”
Abu Sa‘id al-Khudri kertoi, että hänen isoisänsä sanoi: ”Olin yksi niistä, jotka kaivoivat Sa‘d ibn Mu‘azin haudan. Kun aloimme kaivaa hänen hautaansa, haudasta levisi ympärille myskin tuoksu!” Sharahbil ibn Hasana on kertonut: ”Kun Sa‘d ibn Mu‘azia haudattiin, joku otti kourallisen maata hänen haudastaan. Kun hän myöhemmin vei sen kotiinsa, maa muuttui myskiksi. Kun hänen ruumistaan laskettiin hautaan, Profeettamme istui haudan vieressä; hänen siunatut silmänsä täyttyivät kyynelistä, hän piteli kädellään siunattua partaansa ja oli syvästi murheissaan. Hän sanoi: Arsh (Jumalan valtaistuin) vapisi Sa‘d ibn Mu‘azin kuoleman vuoksi.’” Kerran Profeetallemme annettiin lahjaksi hyvin arvokas vaate. Kun jalot seuralaiset kehuivat sen kauneutta, hän sanoi: ”Sa‘d ibn Mu‘azin nenäliinat Paratiisissa ovat tätä kauniimpia.”
Kostonhimoinen Abu Sufyan
Eräänä päivänä Vallihaudan taistelusta palattuaan Abu Sufyan istui heimonsa keskellä ja sanoi heille: ”Eikö ole ketään, joka kostaisi puolestamme Muhammadille!” Eräs beduiini kuuli nämä sanat ja meni Abu Sufyanin luo. Hän sanoi: ”Jos hankit minulle sen, mitä tarvitsen, teen tämän työn. Tunnen tien hyvin, ja minulla on terävä tikari. En myöskään pelkää ketään.” Abu Sufyan hankki hänelle tarvittavan ja täytti hänen toiveensa. Hän osti kamelin, antoi sen hänelle ja käski hänen pitää asian salassa. Beduiini lähti Mekasta yöllä ja saapui lyhyessä ajassa Medinaan. Hän sai tietää, että Profeetta (‘alaihis-salam) oli Bani Abdulashal -heimon luona. Hän sitoi kamelinsa ja meni sinne jalan. Profeetta (‘alaihis-salam) antoi neuvoja tuon heimon moskeijassa. Kun hän näki beduiinin kaukaa, hän sanoi: ”Tällä tulijalla on paha aikomus. Mutta Allahin (ta‘ala) armo ja hyvyys asettuvat suojaksi minun ja hänen välilleen.”
Beduiini käveli kohti Allahin Lähettilästä. Silloin Usaid ibn Hudair tarttui häneen ja veti hänet taaksepäin. Hän sanoi: ”Pysy erossa Allahin Lähettiläästä, sinä kirottu!” ja tarttui hänen vyöhönsä, jolloin hän näki hänen vyötäröllään tikarin. Hän ymmärsi, että beduiinilla oli pahat aikeet. Beduiini heittäytyi Usaidin jalkoihin ja huusi: ”Älä vuodata vertani!” Usaid vei hänet Allahin Lähettilään luo. Profeetta (‘alaihis-salam) sanoi: ”Oi beduiini, puhu totta: kuka olet? Mikään muu kuin tosi puhe ei auta sinua. Jos valehtelet – Allah (ta‘ala) on jo ilmoittanut minulle aikeesi.” Beduiini pyysi armoa ja kertoi, miten asiat olivat. Allahin Lähettilään (‘alaihis-salam) käskystä hänet vangittiin.
Seuraavana päivänä hän kutsutti beduiinin eteensä ja sanoi: ”Olen antanut sinulle turvan, mene minne haluat. Mutta tarjoan sinulle jotakin vielä parempaa.” Beduiini kysyi: ”Mitä se on?” Profeetta (‘alaihis-salam) sanoi: ”Haluan, että todistat Allahin ykseyden ja minun profeettuuteni.” Beduiini lausui välittömästi uskontunnustuksen (kalima as-shahada) ja sanoi: ”Oi Allahin Sanansaattaja! En ole koskaan pelännyt ketään. Kun näin sinut, menetin malttini. Tiesit, mitä mielessäni oli. Kukaan muu kuin Abu Sufyan ja minä ei tiennyt sitä. Ymmärsin, että olet Allahin Lähettiläs ja Hänen suojeluksessaan; Abu Sufyanin aikomus on saatanallinen aikomus.”
Kun Abu Sufyanilta tuli tällainen pahuus, Maailmankaikkeuden Mestari (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) käski Amr ibn Umayyan ja Damra ibn Aslamin mennä Mekkaan ja tappaa Abu Sufyanin, jos he saisivat siihen tilaisuuden. Kun nämä kaksi seuralaista saapuivat pyhälle alueelle (Haram) ja kiersivät Kaabaa, eräs orjatyttö tunnisti heidät. Hän huusi: ”Oi mekkalaiset, älkää olko huolimattomia! Nuo ovat Amr ja Ibn Umayya!” Kun ihmiset tunnistivat heidät, he erosivat toisistaan. Amr meni yhteen Mekan vuorten luolista ja piileskeli siellä. Ibn Aslam meni Medinaan. Muutaman päivän kuluttua Amr tuli ulos luolasta. Hän kohtasi kaksi Abu Sufyanin vakoojaa. Hän tappoi toisen nuolella, toinen pakeni. Sitten hän pääsi turvallisesti Medinaan. Kun Abu Sufyan sai tietää tästä, hän pelästyi kovasti.
Joitakin tärkeitä tapahtumia hijran viidentenä vuonna
Mestarimme Anteliaimman Lähettiläs meni naimisiin Zainab bint Jahshin kanssa dhu’l-qa‘da-kuussa.7 Tuona vuonna ilmoitettiin hunnuttautumista (hijab) koskevat jalot jakeet, ja musliminaisia käskettiin peittämään itsensä.8 Muzaina-heimo, joka asui lähellä Medina al-Munawwaraa, lähetti lähettiläitä, ja heimon jäsenet tulivat muslimeiksi. Heidät laskettiin muhajireihin.9 Samana vuonna tapahtui myös maanjäristys ja kuunpimennys. Lisäksi pyhiinvaellus (hajj) tuli tuona vuonna pakolliseksi (fard; teko tai asia, jonka Allah (ta‘ala) on määrännyt jalossa Koraanissa). Vallihaudan taistelun jälkeen osa ympäröivistä heimoista tunnusti islamilaisen valtion voiman. Nyt he alkoivat ajatella, että oikein olisi olla muslimien ystäviä tai jopa tulla muslimeiksi. Jotkut heistä tulivat Mestarimme Profeetan luo ja saivat kunnian tulla muslimeiksi.
Maailmojen Mestari (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) muodosti seuralaisistaan joukkoja islamin uskonnon levittämiseksi ja lähetti heidät kutsumaan ympäröiviä heimoja islamiin. Joidenkin heimojen luo hän meni itse. Heimot kuten Dumat al-Jandalin asukkaat hyväksyivät heille annetut neuvot ja tulivat muslimeiksi. Heimot kuten ghatafanilaiset ja Lihyanin pojat pelkäsivät kohdata islamin soturit ja pakenivat. Näin ympäröiville heimoille annettiin varoitus.
Bani Lihyanin retki
Monijumalaiset olivat surmanneet Raji‘in tapauksessa Asim ibn Thabitin, Khubaib ibn Adiyn ja heidän toverinsa (radiyallahu ta‘ala ‘anhum ajma‘in) marttyyreina. Mestarimme Profeetta oli tästä hyvin surullinen ja murtunut. Hän odotti sopivaa hetkeä vaatiakseen Bani Lihyanin tilille teostaan, sillä he olivat syyllistyneet petokseen. Kun olosuhteet olivat sopivat, he marssivat Bani Lihyania vastaan kahdensadan miehen joukolla. Hän jätti Abdullah ibn Umm Maktumin sijaisekseen Medinaan. Johtaakseen vihollista harhaan he teeskentelivät menevänsä Damaskokseen ja saapuivat Raji‘in lähteelle, jossa nuo uskovat olivat kuolleet marttyyreina. Siellä he pyysivät Allahilta anteeksiantoa Asimille ja hänen tovereilleen. Kun Bani Lihyanin kansa kuuli islamin armeijan olevan tulossa, he pakenivat vuorille.
”Sa‘d ibn Mu‘azin nenäliinat Paratiisissa ovat tätä kauniimpia.” Hadith as-sharif
Profeettamme ja hänen seuralaisensa viipyivät siellä päivän. He lähettivät sotilaita ympäröiville alueille, mutta kaikista etsinnöistä huolimatta vihollisia ei löydetty. Tämä pelko oli heille kuitenkin riittävä opetus. Sen jälkeen jalot seuralaiset saapuivat Usfaniin. Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) sanoi kunnianarvoisalle Abu Bakrille (radiyallahu ‘anhu): ”Tarkasta kymmenen miehen joukolla ympäristö Ganimiin asti ja palaa.” Uskottomat kuulivat islamin soturien äänet, ja pelko valtasi heidät. He katosivat vuorille. Muslimit eivät kohdanneet ketään. Tämä retki oli kuitenkin ympäröiville monijumalaisille ikään kuin osoitus muslimien vallasta. Sitten he palasivat Medinaan. Tämä retki kesti neljätoista päivää.
Ghaban retki
Sitä kutsutaan myös nimellä Ghazwa al-Qarad. Allahin Lähettiläällä oli kaksikymmentä kamelia vasikkoineen. Abu Dharrin (radiyallahu ‘anhu) poika paimensi niitä laitumella. Eräänä keskiviikon vastaisena yönä Fazara-heimoon kuuluva Uyaina ibn Hisn tuli neljänkymmenen ratsumiehen kanssa ja surmasi Ibn Abi Dharrin marttyyrina. He ajoivat kamelit mukanaan.
Kun tämä uutinen saavutti Allahin Lähettilään, hän jätti Abdullah ibn Umm Maktumin sijaisekseen Medinaan ja lähti liikkeelle viidensadan ratsumiehen kanssa. Hän antoi lipun kunnianarvoisalle Mikdad ibn Aswadille (radiyallahu ‘anhu) ja lähetti hänet osan seuralaisista kanssa edelle etujoukkona. Hän lähetti myös Salama ibn Akwa‘n (radiyallahu ‘anhu) uskottomia vastaan. Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) perusti päämajan paikkaan nimeltä Dhu Qarad.
Etujoukko saavutti vihollisen jälkijoukon. Kunnianarvoisa Abu Katada surmasi uskottoman nimeltä Mas‘ada al-Fazari. Kunnianarvoisa Ukasha surmasi uskottoman nimeltä Ibban ibn Amr. Islamin kansasta (ahl al-Islam) yksi mies kaatui marttyyrina. Kunnianarvoisa Salama ibn Akwa‘ lähti uskottomien perään. Hän oli erinomainen jousiampuja. Hän surmasi monia kirotuista ja haavoitti suurinta osaa heistä. Hän sai heidät jättämään jälkeensä paljon tavaraa ja otti uskottomilta takaisin kymmenen kamelia. Kun kunnianarvoisa Abu Katada saapui päämajaan, Allahin Lähettiläs rukoili hänen puolestaan: ”Oi Allah! Anna Abu Katadalle terveyttä ja anna hänen elää terveenä ja voimissaan elämänsä loppuun asti!” Allahin Lähettiläs antoi Mas‘ada al-Fazarin hevosen ja aseet kunnianarvoisalle Abu Katadalle. Abu Katadan jälkeen saapui myös kunnianarvoisa Salama ibn Akwa‘. Hänellä oli mukanaan kaksi monijumalaisilta jäänyttä hevosta. Otettuaan hänet vastaan ja onniteltuaan häntä Profeettamme sanoi: ”Tänään paras ratsumiehistämme on Abu Katada ja paras jalkamiehistämme on Salama ibn Akwa‘.”
Tämä retki oli unohtumaton opetus sekä monijumalaisille, jotka olivat suurella röyhkeydellä kajonneet Profeetan omaisuuteen, että muille heimoille. Dhu Qaradissa viivyttiin yö ja päivä. Sitten palattiin Medinaan. Tämä retki kesti viisi päivää.
Sinun saapumisesi on armoa, iloa ja autuutta, oi Allahin Sanansaattaja,
Sinun ilmestymisesi on lääke rakastavien tuskaan, oi Allahin Sanansaattaja.
Sinä olit Profeetta jo silloin, kun Aatami oli vielä veden ja saven välissä,
Totisesti sinulle sopii olla profeettojen johtaja, oi Allahin Sanansaattaja.
Awliyat (Allahin ystävät) saavuttivat täydellisyyden sinun valosi kautta, oi Allahin Sanansaattaja,
Sinun olemassaolosi on Totuuden täydellinen heijastus, oi Allahin Sanansaattaja.
Sinun kauttasi he saavuttivat Hänet ja kaikenlaiset hengelliset nautinnot,
Sinun tekosi on lahja niille, jotka ovat puutteessa, oi Allahin Sanansaattaja.
Ole Hudayin puolestapuhuja niin ulkoisesti kuin sisäisesti,
Hän on kerjäläinen, joka on hakenut turvaa oveltasi, oi Allahin Sanansaattaja!
Aziz Mahmud Hudayi