PIENI BADRIN TAISTELU
”Vannon Allahin nimeen, jonka käsissä olemassaoloni on, että lähden totisesti sotaan.” Hadith as-sharif
Tätä sotaretkeä kutsutaan myös nimillä Badr al-Maw‘ud ja Badr as-Sughra. Kun Abu Sufyan Uhudista lähtiessään sanoi: ”Ensi vuonna taistellaan taas Badrissa”, kunnianarvoisa ‘Umar (radiyallahu ‘anhu) vastasi Habib al-Akramin (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) merkistä: ”Olkoon niin.” Abu Sufyan keräsi sotilaita ja yllytti quraishilaisia sotaan. Sydämessään hän ei kuitenkaan halunnut sitä. Hän kulki silti kansan edellä, jottei sanottaisi hänen rikkoneen sanaansa. Samaan aikaan Nu‘aim ibn Mas‘ud al-Ashja‘i saapui Mekkaan. Hän kertoi, että islamin sotilaat olivat valmiita taisteluun, ja kuvaili heidän voimaansa ja mahtiaan. Abu Sufyan sanoi: ”Jos menet Medinaan ja saat Muhammadin ja hänen seuralaisensa luopumaan sotaan lähtemisestä, annan sinulle kaksikymmentä kolmivuotiasta kamelia. Suhail ibn Amr olkoon lupaukseni takaaja.” Nu‘aim suostui. Saavuttuaan Medinaan hän kertoi, että uskottomien armeija oli hyvin suuri. Osa seuralaisista alkoi epäröidä. Kunnianarvoisat Abu Bakr ja ‘Umar (radiyallahu ‘anhuma) kuitenkin menivät hänen luokseen ja ehdottivat, että lähdettäisiin Medinasta. Mestarimme Allahin Lähettiläs ilahtui. Hän sanoi: ”Vannon Allahin nimeen, jonka käsissä olemassaoloni on, että lähden totisesti sotaan.” Hän jätti Abdullah ibn Rawahan sijaisekseen Medinaan ja antoi lipun kunnianarvoisalle Alille.
Samaan aikaan Mekan monijumalaiset lähtivät Abu Sufyanin johdolla kahdentuhannen sotilaan voimin kohti Badria estääkseen islamia leviämästä. Maailmojen Mestari saapui Badriin ennen heitä tuhannen viidensadan sankarillisen seuralaisensa kanssa. Kun monijumalaiset kuulivat, että muslimisoturit (mujahid) olivat ehtineet Badriin ennen heitä, heidän sydämensä täyttyivät pelosta. He pääsivät vain Marruzzahraniin asti. He eivät uskaltaneet kohdata islamin sankarillisia sotilaita. Pelko sydämissään he vetosivat sen vuoden nälänhätään ja palasivat Mekkaan. Mekkalaiset pilkkasivat heitä ja nauroivat heille.
Muslimeilla oli kaksi hevosta. Kauppatavaraa heillä sen sijaan oli paljon. Badrissa he myivät sen hyvään hintaan. Oli dhu’l-qa‘da-kuun puoliväli. He ansaitsivat paljon. Mestarimme Anteliaimman Lähettiläs odotti kunniakkaiden seuralaistensa kanssa monijumalaisia Badrissa kahdeksan päivää. Sitten he palasivat Medinaan iloiten ja kunnialla.
Dhat ar-Riqa‘n sotaretki
Tämä sotaretki tapahtui muharram-kuussa. Eräs Medinaan lampaita myymään tullut mies kertoi muslimeille, että Bani Anmar ja Bani Salama kokosivat sotilaita hyökätäkseen heidän kimppuunsa. Tämä uutinen saavutti Profeetan (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam). Kuun kymmenentenä päivänä, sunnuntain vastaisena yönä, he jättivät kunnianarvoisan ‘Uthmanin sijaiseksi ja lähtivät Medinasta neljänsadan, tai toisen kertomuksen mukaan seitsemänsadan, miehen voimin. He saapuivat paikkaan, jossa monijumalaiset olivat. Sieltä he kuitenkin löysivät vain naisia. Monijumalaisten miehet olivat paenneet vuorille. Koska monijumalaiset saattoivat virittää väijytyksen ja hyökätä, alue ryöstettiin ja ympäröivät monijumalaiset heimot pelotettiin aloilleen.1 Viisitoista päivää kestäneen retken jälkeen he palasivat Medinaan.
Muraisin sotaretki
Dumatu’l-Jandalin sotaretki
”En ole nähnyt naista, joka olisi tuonut enemmän hyvää ja siunausta (baraka) kuin Juwairiyya.” Kunnianarvoisa Aisha (radiyallahu ‘anha)
Mestarimme Allahin Lähettiläs lähti tuhannen miehen armeijan kanssa Dumatu’l-Jandalin alueella asuvia heimoja vastaan. Nämä heimot häiritsivät Damaskoksen tiellä matkustavia ja uhkasivat Medinaa. Oli maanantai, rabi‘ al-awwal -kuun loppu. Hän jätti Siba ibn Urtufan sijaisekseen Medinaan. Kuultuaan, että islamin armeija oli tulossa, vihamieliset heimot pakenivat. Viivyttyään muutaman päivän Dumatu’l-Jandalissa he palasivat Medinaan noin rabi‘ al-akhir -kuun kahdentenakymmenentenä päivänä.2
Muraisin taistelu
Tätä sotaretkeä kutsutaan myös Bani Mustaliqin taisteluksi. Muraisi on Qudaidissa sijaitsevien Khuza‘a-heimon vesikaivojen ja niitä suojaamaan rakennetun linnoituksen nimi. Tämä paikka oli samalla Bani Khuza‘a -heimon etuvartioasema.
Hijran viidentenä vuonna Mustaliqin poikien päällikkö Harith ibn Abi Dirar oli koonnut paljon miehiä taistellakseen Mestariamme Profeettaa vastaan. Hän aikoi aseistaa heidät ja marssia Medinaan. Kun tämä uutinen saavutti rakkaan Profeettamme, Mustaliqin poikia vastaan lähdettiin heti seitsemänsadan miehen joukolla. Leiri pystytettiin Muraisin kaivolle. Ensin Mustaliqin poikia kutsuttiin islamiin. He eivät suostuneet, vaan aloittivat taistelun ampumalla nuolia. Noudattaen Mestarimme Allahin Lähettilään käskyä: ”Hyökätkää heidän kimppuunsa kaikki yhdessä ja äkisti” kunniakkaat seuralaiset surmasivat kymmenen Mustaliqin poikaa. Heimon päällikkö pakeni ja pelasti henkensä, mutta hänen tyttärensä Barra ja kuusisataa hänen heimolaistaan otettiin vangiksi. Sotasaalis jaettiin. Barra meni Mestarimme Profeetan luo ja sanoi: ”Olen sopinut isäntäni kanssa, jolle jouduin, että saan vapauteni yhdeksällä kultarahalla. Auta minua!” Mestarimme Profeetta sääli häntä, täytti hänen toiveensa ja lunasti hänet. Sitten hän päästi hänet vapaaksi. Kun rakas Profeettamme kertoi hänelle islamista, hän kääntyi muslimiksi. Maailmojen Mestari, joka oli hyvin iloinen hänen kääntymisestään, palkitsi ja kunnioitti häntä ottamalla hänet vaimokseen. Kun kaikki kunniakkaat seuralaiset näkivät tämän, he sanoivat: ”Häpeäisimme pitää Allahin Lähettilään vaimon, äitimme, sukulaisia palvelijoinamme”, ja vapauttivat vankinsa. Tämä avioliitto johti satojen vankien vapautumiseen.
Rakas Profeettamme muutti siunatun vaimonsa nimen Barrasta Juwairiyyaksi. Äidistämme kunnianarvoisasta Juwairiyyasta äitimme kunnianarvoisa Aisha sanoi: ”En ole nähnyt naista, joka olisi tuonut enemmän hyvää ja siunausta (baraka) kuin Juwairiyya.”3
Kun voittoisa islamin armeija palasi valoisaan Medinaan, ympäröivät monijumalaiset heimot pelästyivät ja ymmärsivät, kuinka vaarallista olisi uskaltaa hyökätä muslimien kimppuun.
Eräitä tärkeitä tapahtumia hijran viidentenä vuonna
Palattaessa Mustaliqin sotaretkeltä nousi hyvin kova tuuli. Seuralaiset luulivat, että vihollinen oli tullut Medinaan ja aikoi ryöstää sen. Allahin Lähettiläs sanoi: ”Älkää pelätkö. Medina on turvallinen paikka; kaupungin joka kulmassa on vartijaenkeleitä. Mutta tänään kuoli eräs tekopyhä (munafiq). Hän oli Zaid ibn Furaa, Ubayy ibn Salulin ystävä.”
Tähän sotaretkeen osallistuivat myös uskovien äidit, kunnianarvoisa Aisha ja Umm Salama. Tekopyhät panettelivat äitiämme kunnianarvoisaa Aishaa. Myös jotkut muslimit lankesivat tähän panetteluun. Kunniakkaat jakeet laskeutuivat, tekopyhien panettelu paljastettiin ja kunnianarvoisa Aisha korotettiin.4 Allahin Lähettiläs sanoi: ”Ilosanoma sinulle, oi Aisha! Allah (ta‘ala) on julistanut sinut syyttömäksi. Hän on todistanut puhtautesi.” Profeetta (‘alaihis-salam) kokosi seuralaiset moskeijaan. Hän piti saarnan (khutba) ja lausui ilmoitetut ylevät jakeet. Näiden kunniakkaiden jakeiden siunauksesta epäilykset katosivat uskovien (mu’min) sydämistä. Ne, jotka olivat uskaltaneet levittää tätä panettelua, saivat rangaistuksensa. Paluumatkalla tältä sotaretkeltä ilmoitettiin tayammum-jae (vedettömän puhdistautumisen sääntö).5
Kunnianarvoisan Aishan kaulakoru katosi vielä kerran paikassa nimeltä Salsala. Se oli lähellä Medinaa. He odottivat siellä, kunnes kaulakoru löytyisi. Paikassa ei ollut vettä, eikä seuralaisillakaan ollut vettä mukanaan. Allahin Lähettiläs (‘alaihis-salam) nukkui pää Aisha as-Siddiqan polvella. Kunniakkaat seuralaiset kertoivat kunnianarvoisalle Abu Bakrille veden puutteesta. Hän meni Allahin Lähettilään luo, ja Allahin Lähettiläs (‘alaihis-salam) heräsi. Allah (ta‘ala) lähetti tayammum-jakeen. Seuralaiset suorittivat tayammumin ja aamurukouksen. Sitten he nostivat Aishan (radiyallahu ‘anha) kamelin selkään. Kun kameli nousi ylös, kaulakoru löytyi.
Sinä olet nykyään maailmankaikkeuden valo ja Allahin rakastettu,
älä erota sinua rakastavia hetkeksikään portiltasi.
Älköön siunattu nimesi hetkeksikään poistuko huuliltani,
se on lääke haavoittuneelle sydämelleni, sieluni löytää siitä ilon.
Toivon, että jokainen nimistäsi puhuu puolestani omalla tavallaan,
Ahmad ja Mahmud, Abu’l-Qasim Muhammad Mustafa.
Koska hänestä sanottiin ”Wash-Shams” ja ”Wad-Duha”,
mitä pahaa siinä on, jos vertaan hänen kasvojaan ja otsaansa aurinkoon ja kuuhun?
Kanuni Sultan Süleyman (Muhibbi)