BANI NADIRIN TAISTELU (GHAZWA)
”Juutalaiset suunnittelivat tappavansa minut! Kun Jibril ilmoitti minulle siitä, nousin ja lähdin pois!” Hadith as-sharif
Amr ibn Umayya (radiyallahu ‘anhu), joka oli otettu vangiksi Ma‘unassa, pääsi irti kahleistaan ja palasi Medinaan. Matkalla hän kohtasi kaksi Bani Amiriin kuuluvaa monijumalaista. Hän surmasi nämä kaksi uskotonta. He olivat olleet Allahin Lähettilään suojeluksessa, mutta Amr ei tiennyt sitä. Hän tuli Medinaan ja kertoi tapahtuneesta Allahin Lähettiläälle. Mestarimme Profeetta sanoi, että Amr oli tehnyt virheen, ja määräsi, että heidän perillisilleen maksettaisiin verihinta.
Bani Amirin ja Bani Nadirin heimojen välillä vallitsi ystävyys. Bani Nadir myös kunnioitti naapuruuden oikeuksia. Tämän vuoksi verihinnan maksamiseen tarvittiin Bani Nadirin heimon välitystä.
Uhudin taistelun jälkeen, hijran neljännen vuoden rabi‘ al-awwal -kuussa, Allahin Lähettiläs otti jaloista seuralaisistaan mukaansa kunnianarvoisat Abu Bakrin, ‘Umarin, Alin, Zubairin, Talhan, Sa‘d ibn Mu‘azin ja Usaid ibn Hudairin (radiyallahu ‘anhum) ja meni Bani Nadirin luo. He esittivät asiansa. Nämä sanoivat olevansa valmiita auttamaan kahden uskottoman verihinnan maksamisessa ja pyysivät odottamaan hetken, kunnes he valmistaisivat aterian. Sanansaattaja (‘alaihis-salam) istui silloin selkä nojaten sen talon seinään, jossa he olivat, ja seuralaiset istuivat koolla hänen ympärillään. Silloin Huyayy ibn Akhtab sanoi: ”Oi juutalaiset! Ette enää koskaan saa tilaisuutta tavata Muhammadia näin suojattomana. Kiivetköön yksi teistä tämän talon katolle ja pudottakoon kiven hänen päähänsä, niin pääsemme hänestä eroon.” Amr ibn Jahhash sanoi: ”Minä teen sen.” Vaikka Sallam ibn Mishkam kuinka yritti estää heitä, siitä ei ollut apua. Hän sanoi: ”Luopukaa tästä. Hänelle ilmoitetaan siitä. Se saa meidät rikkomaan sopimuksemme. Siitä voi seurata paljon pahaa.” Bani Nadirin juutalaiset eivät kuunnelleet häntä. Sillä hetkellä Jibril (‘alaihis-salam) tuli ja ilmoitti asiasta rakkaalle Profeetallemme. Sanomatta mitään seuralaisilleen Mestarimme Profeetta nousi ylös, aivan kuin olisi menossa hoitamaan jotakin asiaa, ja lähti Medinaan. Näin salamurhayritys estettiin.
Tämän jälkeen Maailmojen Mestari lähetti Muhammad ibn Maslaman sopimuksen rikkoneen juutalaisheimon luo ja sanoi: ”Mene Nadirin poikien, juutalaisten, luo! Sano heille: ’Allahin Lähettiläs on lähettänyt minut luoksenne julistamaan tämän käskyn: Lähtekää maastani! Ette asu täällä kanssani! Te suunnittelitte tappavanne minut. Annan teille kymmenen päivää aikaa. Jokainen teistä, joka nähdään täällä sen jälkeen, menettää päänsä.’”
Kun kunnianarvoisa Muhammad ibn Maslama välitti tämän käskyn, he alkoivat peloissaan valmistautua lähtöön. Tekopyhien (munafiq) johtaja Abdullah ibn Ubayy kuitenkin lähetti heille viestin: ”Älkää missään tapauksessa lähtekö linnoituksestanne. Älkää jättäkö omaisuuttanne ja kotimaatanne. Tulemme avuksenne kahdentuhannen mieheni kanssa.”
Tämän kuultuaan Maailmojen Mestari marssi kunniakkaiden seuralaistensa kanssa Nadirin poikien linnoitukselle, joka sijaitsi neljän kilometrin päässä Profeetan moskeijasta (Masjid an-Nabawi). Kunnianarvoisa Ibn Umm Maktum jätettiin sijaiseksi Medinaan. Lippua kantoi kunnianarvoisa Ali. Linnoitus saarrettiin, ja piiritys alkoi. Juutalaiset, jotka olivat aiemmin uhmanneet kunniakkaita seuralaisia, eivät uskaltaneet tulla ulos linnoituksesta. Myöskään tekopyhien apua ei tullut.
Kunniakkaat seuralaiset hallitsivat täysin linnoituksen ympäristöä eivätkä päästäneet edes lintua läpi. Yli kaksikymmentä päivää kestäneen piirityksen jälkeen juutalaiset antautuivat. He luovuttivat muslimeille kaikki aseensa ja kaiken kultansa ja hopeansa, ja osa heistä karkotettiin Damaskokseen ja osa Khaibariin. Näin Medinan ympäristöön jäi juutalaisista enää Quraizan pojat.1
Tärkeitä tapahtumia hijran neljäntenä vuonna
Tänä vuonna ilmoitettiin jae, joka kieltää alkoholijuomien juomisen.2 Kunnianarvoisa Zainab bint Khuzaima, yksi Mestarimme Profeetan siunatuista vaimoista, kuoli kolmenkymmenen vuoden ikäisenä kahdeksan kuukautta sen rabi‘ al-akhir -kuun jälkeen, jolloin hän oli saanut kunnian tulla Allahin Lähettilään vaimoksi.3 Samana vuonna syntyi kunnianarvoisa Husain, kunnianarvoisan Alin ja kunnianarvoisan Fatiman toinen lapsi.4 Kunnianarvoisan Umm Salaman aviomies oli haavoittunut Uhudin taistelussa ja kuollut myöhemmin. Hän oli jättänyt jälkeensä useita lapsia. Äitimme Umm Salama oli iäkäs ja joutui vaikeaan tilanteeseen. Rakas Profeettamme sääli häntä suuresti, osoitti hänelle armeliaisuutta ja kunnioitti häntä ottamalla hänet vaimokseen.5
Fatima bint Asadin kuolema
Samana vuonna kuoli myös kunnianarvoisan Alin äiti Fatima bint Asad.6 Mestarimme Profeetta oli syvästi murheellinen ja sanoi: ”Tänään äitini on kuollut!” Isoisänsä Abdalmuttalibin kuoleman jälkeen rakas Profeettamme oli kasvanut hänen luonaan. Kun hän ilmoitti profeetallisesta tehtävästään, Fatima bint Asad sai heti kunnian kääntyä muslimiksi. Tämän vuoksi Maailmankaikkeuden Sulttaani piti häntä äitinään ja osoitti hänelle suurta kunnioitusta. Myötätunnosta häntä kohtaan hän riisui siunatun paitansa ja määräsi hänet käärittäväksi siihen käärinliinaksi. Johdettuaan hänen hautajaisrukouksensa (janaza) hän ilmoitti, että seitsemänkymmentä tuhatta enkeliä oli ollut läsnä rukouksessa. Hän meni haudalle ja laskeutui sen sisään. Tehdäkseen hänen elämänsä haudassa helpoksi ja miellyttäväksi hän viittoi haudan kulmiin päin ikään kuin laajentaen sitä ja asettui sitten makaamaan hautaan.
Kun hän nousi haudasta, hänen siunatut silmänsä olivat täynnä kyyneleitä, ja hänen siunatut kyyneleensä olivat pudonneet hautaan. Oi Herrani! Mikä armo!… Ja kuinka onnekas tuo nainen olikaan!… Edes kunnianarvoisa ‘Umar ei malttanut olla kysymättä: ”Olkoon henkeni uhrattu puolestasi, oi Allahin Sanansaattaja! Sitä, mitä teit tälle naiselle, et ole tehnyt kenellekään muulle!” Silloin rakas Profeettamme, uskollisista uskollisin, sanoi: ”Abu Talibin jälkeen kukaan ei ole tehnyt minulle niin paljon hyvää kuin tämä rakas nainen. Hän oli äitini. Kun hänen omat lapsensa olivat nälkäisiä, hän ruokki ensin minut. Kun hänen omat lapsensa olivat pölyisiä ja likaisia, hän kampasi ensin minun hiukseni ja voiteli ne ruusuöljyllä. Hän oli äitini! Annoin hänelle paitani käärinliinaksi, jotta hänet puettaisiin Paratiisin vaatteisiin. Asetuin makaamaan hänen viereensä hautaan, jotta hänen elämänsä haudassa olisi lempeä ja helppo. Jibril toi minulle Allahilta (ta‘ala) tiedon, että tämä nainen kuuluu Paratiisin asukkaisiin.” Sitten hän rukoili äitimme Fatima bint Asadin puolesta näin: ”Antakoon Allah (ta‘ala) sinulle anteeksi ja palkitkoon sinut. Oi äitini! Olkoon Allah (ta‘ala) sinulle armollinen. Ruokit minut, kun itse olit nälkäinen. Puit minut ennen itseäsi ja ruokit minut ennen kuin söit itse. Allah (ta‘ala) on Hän, joka antaa elämän ja joka ottaa elämän. Hän on aina elävä. Hän ei kuole. Oi Allah! Anna anteeksi äidilleni Fatima bint Asadille! Opeta hänelle hänen vastauksensa (hujja). Laajenna hänen hautansa. Oi Allah, Sinä armahtajista armeliain! Profeettasi, eli minun, ja aiempien profeettojen tähden hyväksy tämä rukoukseni.”
Muita tärkeitä tapahtumia hijran neljäntenä vuonna
”Abu Talibin jälkeen kukaan ei ole tehnyt minulle niin paljon hyvää kuin tämä rakas nainen (Fatima bint Asad). Hän oli äitini.” Hadith as-sharif
Kunnianarvoisan ‘Uthmanin ja Mestarimme Profeetan tyttären, kunnianarvoisan Ruqayyan, kuusivuotias poika Abdullah kuoli. Maailmojen Mestari johti lapsenlapsensa hautajaisrukouksen ja laski hänet itse hautaan. Hän oli hyvin surullinen, ja hänen siunatut kyyneleensä putoilivat hautaan. Hän asetti hautakiven siunatuin käsin ja sanoi: ”Allah (ta‘ala) on armollinen niille palvelijoilleen, jotka ovat armeliaita ja lempeäsydämisiä.”7
Sinä olet sanansaattajien sulttaani, ylhäinen shaahi, mestarini.
Sinä olet avuttomien ikuinen onni, mestarini.
Sinä olet ensimmäinen jumalallisessa tuomioistuimessa, mestarini.
Sinä olet se, joka on ”La-amruk”-julistuksella vahvistettu, mestarini.
Sinä olet Ahmad ja Mahmud ja Muhammad, mestarini,
Sinä olet meille Haqqin vahvistama sulttaani, mestarini.
Olemuksesi on jalokivi, joka antaa loisteen puhtaille sieluille.
Ovesi tomu on paikka, jossa enkelit hierovat poskiaan.
Katseesi on Haqqin kasvojen peili,
Abu Bakr, ‘Umar, ‘Uthman ja Ali ovat ystäviäsi.
Sinä olet Ahmad ja Mahmud ja Muhammad, mestarini,
Sinä olet meille Haqqin vahvistama sulttaani, mestarini.
Khutbaasi luetaan ikuisuuden maan minbarilta.
Määräyksesi on voimassa tuomiopäivän oikeudessa.
Saapumisesi ylistyslaulu kaikuu Allahin valtaistuimella (Arsh).
Ylhäinen nimesi mainitaan maassa ja taivaissa.
Sinä olet Ahmad ja Mahmud ja Muhammad, mestarini,
Sinä olet meille Haqqin vahvistama sulttaani, mestarini.
Shaikh Galib
Pieni Badrin taistelu