BI’R MA‘UNAN TAPAUS

”He (Bi’r Ma‘unan marttyyrit) ovat päässeet Allahin (ta‘ala) luo. Allah (ta‘ala) on heihin tyytyväinen, ja he ovat tyytyväisiä Allahiin (ta‘ala).” Hadith as-sharif

Saman vuoden safar-kuussa Medinaan saapui Abu Bara Amir ibn Malik, Amirin poikien päällikkö Arabian Najdin alueelta. Hän vieraili Mestarimme Anteliaimman Lähettilään (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) luona. Mestarimme Profeetta kertoi hänelle islamista ja kehotti häntä kääntymään muslimiksi. Abu Bara ei kääntynyt muslimiksi, mutta totesi islamin olevan kaunis ja arvokas uskonto. Lisäksi hän pyysi Mestariltamme Profeetalta, että tämä lähettäisi sinne joitakin kunniakkaita seuralaisiaan levittämään islamia Najdissa. Rakas Profeettamme sanoi: ”En luota Najdin väkeen niiden puolesta, jotka sinne lähettäisin!” Amir vastasi: ”Otan heidät suojelukseeni. Silloin kukaan ei voi vahingoittaa heitä.”

Maailmojen Mestari hyväksyi tämän lujan lupauksen ja valitsi Suffan väen (ashab as-suffa) joukosta seitsemänkymmenen hengen ryhmän. He resitoivat Kunniakasta Koraania öisin. Jokainen heistä oli hafiz (muslimi, joka on oppinut Kunniakkaan Koraanin ulkoa). Heitä kutsuttiin nimellä ashab al-qurra. Heistä joidenkin nimet ovat: Amir ibn Fuhaira, Amr ibn Zamri, Atiyya ibn Abdullah, Anas ibn Mu‘awiya, Hakam ibn Kaisan, Harith ibn Samma, Ka‘b ibn Zaid, Malik ibn Thabit, Munzir ibn Amr, Rafi‘ ibn Mazil, Sa‘id ibn Huzam, Salim ibn Milhan, Suhail ibn Amir, Tufail ibn As‘ad ja Urwa ibn Salt (radiyallahu ‘anhum). Allahin Lähettilään käskystä he lähtivät matkaan kunnianarvoisan Munzir ibn Amrin johdolla. Allahin Lähettiläs kirjoitutti myös kirjeet Bani Amrin ja Bani Najdin päälliköille ja lähetti ne kullekin heistä.

Abu Bara, joka halusi heimonsa saavan kunnian omaksua islamin, lähti Suffan väen edellä ja saapui heimonsa luo. Hän kertoi heille ottaneensa lähetystön suojelukseensa ja määräsi, ettei kukaan saisi tehdä heille mitään pahaa. Kaikki paitsi hänen veljenpoikansa Amir ibn Tufail suostuivat olemaan vahingoittamatta heitä. Amir aseisti kolmen heimon miehet, asettui heidän johtoonsa ja piiritti Bi’r Ma‘unalle saapuneet kunniakkaat seuralaiset. Joka puolelta piiritetyt seuralaiset tarttuivat miekkoihinsa ja taistelivat kaikki kuin yksi mies sankarillisesti viimeiseen veripisaraan asti. Kaikki paitsi kaksi heistä joivat marttyyriuden maljan. Kunnianarvoisan Amr ibn Umayyan he ottivat vangiksi. Kunnianarvoisan Ka‘b ibn Zaidin he jättivät makaamaan, koska luulivat hänen kuolleen.

Näiden siunattujen marttyyreiksi kuolleiden seuralaisten viimeiset sanat olivat: ”Oi Herramme! Ei ole ketään muuta kuin Sinä, joka voisi nyt ilmoittaa Allahin Lähettiläälle tilastamme. Vie hänelle salamimme!” Samalla hetkellä Jibril (‘alaihis-salam) tuli syvän surun vallassa Mestarimme Profeetan luo, välitti heidän salaminsa ja sanoi: ”He ovat päässeet Allahin (ta‘ala) luo. Allah (ta‘ala) on heihin tyytyväinen, ja he ovat tyytyväisiä Allahiin (ta‘ala).”

Vastattuaan: ”Wa ‘alaihimus-salam” rakas Profeettamme kääntyi suuren surun vallassa kunniakkaiden seuralaistensa puoleen ja kertoi heille tapahtuneesta näin: ”Veljenne kohtasivat monijumalaiset. Monijumalaiset surmasivat heidät ja lävistivät heidät keihäillään…”

Bi’r Ma‘unan tapaus

Sielusi on Allahin valon (nur) piste, oi Allahin Sanansaattaja, kauneutesi lisää hurmiota ja avaa sydämet, oi Allahin Sanansaattaja, Kaikki muslimit tietävät, että armon merkkinä olevan olemuksesi tulo poisti kaiken epäuskon pimeyden, oi Allahin Sanansaattaja. Olet ruusupensas profeettojen ruusutarhassa, ja silti olet viimeinen taimi, jonka Allah kasvatti, oi Allahin Sanansaattaja, Ole jalomielinen, oi sinä, Mawlan kunniakkain merkki, suosiosi runsaus on lääke Najibin tuskaan, oi Allahin Sanansaattaja. SULTAN AHMED III (NAJIB)

”Vannon Allahin kautta, olen voittanut Paratiisin!” Amir ibn Fuhaira (radiyallahu ‘anhu)

Tässä tapahtumassa, kun kunnianarvoisa Amir ibn Fuhaira taisteli vihollista vastaan, Jabbar-niminen mies iski keihään hänen selkäänsä. Sillä hetkellä kunnianarvoisa Amir sanoi: ”Vannon Allahin kautta, olen voittanut Paratiisin!” Sitten hänen ruumiinsa nostettiin taivaalle Jabbarin ja muiden monijumalaisten silmien edessä. Kaikki hämmästyivät tästä, mutta heistä vain Jabbar, joka oli tehnyt hänestä marttyyrin, kääntyi muslimiksi.

Mestarimme Profeetta oli hyvin murheellinen Raji‘in ja Bi’r Ma‘unan tapahtumien johdosta. Kuukauden ajan hän rukoili jokaisen rukouksen jälkeen onnettomuutta niille heimoille, jotka olivat aiheuttaneet nämä murhenäytelmät. Allah (ta‘ala) hyväksyi Sanansaattajansa rukouksen. Hän lähetti näille heimoille ankaran kuivuuden ja nälänhädän. Myöhemmin seitsemänsataa heistä kuoli tarttuvaan tautiin.1

Sinä olet maailmojen parantaja, ja minä olen sydämeltäni vakavasti sairas,
olen tuonut sinulle sydämeni parantumista toivoen.
Selässäni on syntien vuori, pelosta kasvoni ovat kalpeat kuin olki,
mutta olen täynnä toivoa – olen tuonut syntini tänne pyyhittäviksi pois.
Oi maailmojen Mestari! Rakastan sinua ja ihailen sinua;
itken päivin ja öin erossa ollessani sinusta.
Suuri armosi on elämän vettä, ja minä olen janoinen;
jos en saa siitä pisaraakaan, kuolen ja annan sieluni.
Ylistää häntä hänen luonteensa vuoksi on turhaa vaivaa,
kuvailla häntä sanoin on vielä vaikeampaa.
Hän on niin anteeksiantava, jalo ja antelias: helmi nousee vedestä,
jalokivi kivestä, ruusu piikistä.
Jos aurinko säteilee valoa, se on hänen valostaan (nur),
kastepisara ruusussa on hänen ruusunkaltaisista kasvoistaan.
Hänen kuvailemisensa on tätä korkeampaa,
mutta jos sanon enemmän, vieraat kieltävät sen.
Koko maailman sovittaminen pölyhiukkaseen on mahdollista,
hänen kuvailemisensa sanoin on minulle vaikeampaa.
Mawlana Khalid al-Baghdadi