MEDINA AL-MUNAWWARAN AIKAKAUSI
”Antakaa tietä kamelille! Se on saanut käskyn, mihin polvistua.” Hadith as-sharif
Vuosikymmenen kestänyt Medinan aikakausi alkoi rakkaan Profeettamme hijrasta Medinaan rabi‘ al-awwal -kuun 12. päivänä Profeetan tehtävän 13. vuotena, vuonna 622 jaa. Kun Mestarimme Profeetta (‘alaihis-salam) kunnioitti läsnäolollaan Khalid ibn Zaid Abu Ayyub al-Ansarin taloa, hän halusi mieluummin asua alakerrassa ja asettui sinne.1 Näin kunnia majoittaa Maailmankaikkeuden Mestari ja pitää häntä kodissaan osui tälle siunatulle miehelle.
Kunnianarvoisa Khalid kertoi seuraavaa: ”Kun Allahin Lähettiläs soi talolleni kunnian läsnäolollaan, hän halusi mieluummin asua alakerrassa. Me asuimme yläkerrassa ja olimme tilanteesta hyvin pahoillamme. Eräänä päivänä sanoin hänelle: ’Oi Allahin Lähettiläs, uhrattakoon äitini ja isäni sinun vuoksesi! Sydämeni ei hyväksy sitä, että minä asun yläkerrassa ja sinä alakerrassa; se ei tunnu oikealta. Se painaa minua kovin. Salli meidän muuttaa alakertaan, jotta sinä voit asua yläkerrassa.’ Silloin hän sanoi: ’Oi Abu Ayyub! Alakerrassa asuminen on meille sopivampaa ja luontevampaa.’ Hän piti alakertaan jäämistä sopivampana, koska vieraiden tapaaminen oli siellä helpompaa. Niin me jäimme yläkertaan.
Eräänä päivänä vesiruukkumme rikkoutui. Pelkäsimme, että vesi tippuisi Allahin Lähettilään päälle ja tuottaisi hänelle harmia, joten minä ja vaimoni painoimme välittömästi ainoan samettipeittomme, jolla tapasimme peitellä itsemme, veden päälle.”
Abu Ayyub al-Ansari tunsi itsensä kovin vaivautuneeksi yläkerrassa asuessaan, ja lopulta hän muutti itse alakertaan ja sai Mestarimme Allahin Lähettilään siirtymään yläkertaan. Kunnianarvoisa Abu Ayyub kertoi: ”Valmistimme aina päivällisen ja lähetimme sen Mestarillemme Allahin Lähettiläälle. Kun hän lähetti ruoantähteet takaisin meille, minä ja vaimoni Umm Ayyub etsimme kohtia, joihin Allahin Lähettilään käsi oli koskenut, ja söimme niistä saadaksemme siunausta. Eräänä iltana Allahin Lähettiläs lähetti takaisin sipulia tai valkosipulia sisältäneen ruoan, jonka olimme valmistaneet ja lähettäneet hänelle. Kun en nähnyt siinä merkkiäkään hänen kädestään, menin itkien hänen luokseen ja sanoin: ’Oi Allahin Lähettiläs! Uhrattakoon äitini ja isäni sinun vuoksesi! Lähetit päivällisen takaisin, mutta en nähnyt siinä merkkiäkään siunatusta kädestäsi. Minulla ja Umm Ayyubilla on tapana etsiä palauttamastasi ruoasta kohtia, joihin kätesi on koskenut, ja saada siitä siunausta.’ Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) sanoi: ’Haistoin tässä vihanneksessa hajua. Siksi en syönyt sitä. Minä olen mies, joka puhuu enkelin kanssa.’ Kysyin: ’Onko tuo ruoka haram (kiellettyä)?’ Hän vastasi: ’Ei ole! Mutta en pitänyt siitä sen hajun vuoksi.’ Kun sanoin: ’En pidä mistään, mistä sinä et pidä!’, hän sanoi: ’Syökää te sitä.’ Niin me söimme sen, emmekä enää koskaan valmistaneet Allahin Lähettiläälle ruokaa siitä vihanneksesta.
Toisella kertaa valmistin ruokaa, josta riittäisi Mestarillemme Allahin Lähettiläälle ja Abu Bakrille, ja vein sen heille. Allahin Lähettiläs sanoi: ’Oi Abu Ayyub! Kutsu kolmekymmentä ansarien ylhäistä.’ Kun ajattelin, miten vähän ruokaa oli ja että Allahin Lähettiläs kenties luuli sitä olevan paljon, hän sanoi jälleen: ’Oi Abu Ayyub! Kutsu kolmekymmentä ansarien ylhäistä.’ Tuhannet ajatukset risteilivät päässäni, kun kutsuin paikalle kolmekymmentä ansaria. He saapuivat ja söivät kyllikseen tuosta ruoasta. Kun he ymmärsivät kokeneensa ihmeen, heidän uskonsa (iman) vahvistui, ja he antoivat uudelleen uskollisuudenvalan (bai‘a). Sitten he lähtivät. Kun nämä valitut seuralaiset (ashab al-guzin) olivat lähteneet, hän sanoi tällä kertaa: ’Kutsu kuusikymmentä ihmistä.’ Kun näin, ettei ruoka ihmeen vuoksi vähentynyt, ilahduin yhä enemmän ja kutsuin Allahin Lähettilään luo kuusikymmentä ihmistä.
Medina al-Munawwara ja sen ympäristö
”Oi Herrani! Anna meidän rakastaa Medinaa, kuten annoit meidän rakastaa Mekkaa. Anna meidän rakastaa sitä enemmän kuin Mekkaa. Oi Herrani! Siunaa mittamme ja vakamme. Tee Medinasta kaupunki, jossa voimme elää terveinä. Tee sen ilmanala hyväksi!” Hadith as-sharif
He tulivat ja söivät tuosta ruoasta. He kaikki todistivat Allahin Lähettilään ihmeen ja lähtivät. Tämän jälkeen hän sanoi: ’Kutsu tänne yhdeksänkymmentä ansaria.’ Kutsuin, ja he saapuivat. Allahin Lähettilään käskystä he istuutuivat aterialle kymmenen kerrallaan ja söivät. He kaikki näkivät tämän suuren ihmeen ja lähtivät. Näin yhteensä satakahdeksankymmentä ihmistä söi ruoasta. Ruokaa oli kuitenkin yhä yhtä paljon kuin olin tuonut, ja se näytti aivan koskemattomalta.”2
Ansarien ja muhajirien veljeys
Mestarimme Profeetta teki Medinaan muuttaneista muhajireista ja ansareista, jotka majoittivat heidät koteihinsa, veljiä toisilleen luodakseen Medina al-Munawwaraan vahvemman yhteenkuuluvuuden. Kun vain kunnianarvoisa Ali oli jäljellä, hän luuli tulleensa unohdetuksi ja kysyi: ”Oi Allahin Lähettiläs! Oletko unohtanut minut?” Silloin Maailmojen Mestari vastasi: ”Sinä olet veljeni tässä maailmassa ja Tuonpuoleisessa.” Tämä veljeys perustui sekä aineelliseen että henkiseen keskinäiseen tukeen. Näin kaiho, jota muhajirit tunsivat ollessaan erossa kotimaastaan, kodeistaan ja sukulaisistaan, helpottuisi edes hieman. Medinan muslimithan olivat jo ottaneet avosylin vastaan muhajir-veljensä, jotka olivat jättäneet kotimaansa voidakseen elää Allahin (ta‘ala) uskonnon mukaan ja levittää sitä; he olivat kutsuneet heidät koteihinsa ja auttaneet heitä sydämensä pohjasta kaikin tavoin. Tämän veljeyden myötä he tulivat yhä läheisemmiksi toisilleen. Mestarimme Allahin Lähettiläs teki jokaisesta muhajirista veljen sellaiselle ansarille, jonka luonne sopi hänen luonteeseensa. Tämä veljeys oli niin syvä, että he saattoivat jakaa jopa isiltään perimänsä omaisuuden.3
Jokainen medinalainen jakoi peltonsa, viinitarhansa, puutarhansa, talonsa ja omaisuutensa – toisin sanoen kaiken mitä hänellä oli – kahtia ja antoi toisen puolen mielellään muhajir-veljelleen. Muhajireihin kuulunut Abdurrahman ibn Awf kertoi seuraavaa: ”Kun muutimme Medina al-Munawwaraan, Mestarimme Allahin Lähettiläs teki minusta ja Sa‘d ibn Rabi‘sta veljiä toisillemme. Silloin veljeni Sa‘d sanoi minulle: ’Oi veljeni Abdurrahman! Olen Medinan muslimeista rikkain. Olen jakanut omaisuuteni kahtia, ja puolet siitä on sinun.’ Vastasin: ’Siunatkoon Allah (ta‘ala) omaisuutesi ja tehköön sen hyödylliseksi sinulle. Minä en tarvitse omaisuutta. Vie minut vain torille, jolla käytte kauppaa – se riittää minulle.’”
Tällainen uhrautuvaisuus oli mahdollista vain islamilaisessa veljeydessä. Muuttoliikkeitä oli ollut paljon Adamin (‘alaihis-salam) ajoista tuohon hetkeen asti. Koskaan aiemmin ei kuitenkaan ollut tapahtunut yhtä merkityksellistä ja ylevää hijraa, eikä tulijoiden ja paikallisten asukkaiden välillä ollut koskaan ollut yhtä rakkaudentäyteistä yhteensulautumista ja yhtä vilpitöntä syleilyä. Totisesti Allah (ta‘ala) ilmoitti jakeessa (maal-selityksen mukaan): ”Totisesti uskovaiset (mu’min) ovat veljiä.”4 Näin osoitettiin, että aito rakkaus ja vilpittömyys syntyvät vain uskosta ja vakaumuksesta, eivät aineellisista eduista. Profeetan arvoisat seuralaiset saavuttivat tämän tilan yhdenkin Mestarimme Allahin Lähettilään suhban (Profeettamme seurassa oleminen ja hänen kauniiden sanojensa kuuleminen) kautta. Rakkaan Profeettamme siunatusta sydämestä merten lailla tulvivat tiedon säteet (fayz) ja siunaukset virtasivat seuralaisten sydämiin, ja niiden seurauksena he rakastivat toisiaan ennennäkemättömällä uhrautuvaisuudella ja asettivat veljensä itsensä edelle.
”Oi Ali! Sinä olet veljeni tässä maailmassa ja Tuonpuoleisessa.” Hadith as-sharif
Täällä islamin uudessa keskuksessa ansarit ja muhajirit lupasivat käsi kädessä ja sydän sydämessä toisilleen, että he kestäisivät minkä tahansa uhrauksen islamin uskonnon vahvistamiseksi ja saavuttaisivat lopulta marttyyriuden (shahada) arvon. Näin he kerääntyivät Allahin Lähettilään ympärille ja rakensivat islamin periaatteita noudattaen uuden järjestyksen ja onnellisen elämän. Hijran myötä islam oli ottanut ensimmäisen askeleensa tiellä kohti ”valtiota”. Valoisasta Medinasta puolestaan oli tulossa islamin uskonnon kehto ja keskus.
Medinassa asui Profeetan arvoisien seuralaisten lisäksi kristittyjä, juutalaisia ja epäjumalia palvovia monijumalaisia. Juutalaiset koostuivat kolmesta heimosta: Bani Qainuka, Bani Quraiza ja Bani Nadir. He olivat kiivaita islamin ja erityisesti rakkaan Profeettamme vihollisia.
Mekan monijumalaiset puolestaan pitivät suurena vaarana itselleen sitä, että Mestarimme Profeetta oli yhdistänyt seuralaisensa Medinassa tekemällä heistä veljiä toisilleen. Jos he eivät pian saisi asiaa hoidettua, muslimit voisivat vahvistua, hyökätä Mekkaan ja ottaa heiltä maat, talot ja kotiseudut, jotka muslimit olivat joutuneet jättämään… Näin ajattelevilta Mekan monijumalaisilta alkoi tulla Medinan muslimeille uhkauskirjeitä. Yhdessä näistä kirjeistä luki: ”Totisesti yksikään niistä arabiheimoista, joiden kanssa olemme olleet vihoissa, ei ole saanut meitä sellaisen raivon valtaan kuin te. Sen sijaan, että olisitte luovuttaneet meille meihin kuuluvan miehen, te olette auttaneet häntä, ottaneet hänet avosylin vastaan ja suojelleet häntä. Tämä on teiltä hyvin suuri virhe. Pyydämme: vetäytykää hänen ja meidän välistämme ja jättäkää hänet meille. Jos hänen tiensä kääntyy hyväksi, olemme siitä kaikkein iloisimpia. Jos ei, hänen ojentamisensa on myös meidän asiamme!…”
Kunnianarvoisa Ka‘b ibn Malik kirjoitti tähän kirjeeseen hyvin kauniin vastauksen, jossa hän ylisti Profeettaamme.
Mekan monijumalaiset lähettivät samanlaisia uhkauskirjeitä myös Medinan monijumalaisille. Heitäkin he uhkailivat sanoen: ”Jos ette aja miestämme pois kaupungistanne tai tapa häntä, marssimme teitä vastaan, tapamme teidät ja otamme naisenne palvelukseemme!…”
Tämän jälkeen Medinan monijumalaiset kokoontuivat tekopyhän (munafiq – uskoton, joka teeskentelee olevansa muslimi) Abdullah ibn Ubayyn ympärille ja päättivät vahingoittaa Mestariamme Allahin Lähettilästä heti, kun tilaisuus tulisi.
Kun muslimit kuulivat tästä, he tekivät kaikkensa suojellakseen rakasta Profeettaamme ja kerääntyivät tiiviisti hänen ympärilleen. Tilanne oli sellainen, etteivät he voineet öisin mennä ulos eivätkä nukkua kodeissaan.
Ubayy ibn Ka‘b kertoi: ”Kun Mestarimme Allahin Lähettiläs ja hänen seuralaisensa kunnioittivat läsnäolollaan Medina al-Munawwaraa, muslimeista tuli monijumalaisten arabiheimojen vihamielisyyden kohde. Seuralaiset seisoivat aseet käsissään vartiossa aamuun asti.”
Profeetan arvoisista seuralaisista tuli ikään kuin yksi ruumis, ja vaaran hetkellä he kiirehtivät kaikin voimin auttamaan muslimiveljiään. Heistä ensimmäinen oli rakas Profeettamme. Niin kuin Mestarimme Allahin Lähettiläs oli ensimmäinen jokaisessa kauniissa ominaisuudessa, niin hän oli seuralaistensa joukossa ensimmäinen myös rohkeudessa. Kuultiinpa huuto mihin aikaan yöstä tahansa, Profeettamme oli hevosellaan salaman lailla paikalla ennen kaikkia muita, ilmoitti seuralaisilleen, ettei ollut syytä pelkoon, ja rauhoitti heitä.
Taas saapui kuukausi, jolloin
Kahden Maailman Sulttaani syntyi.
Taas saapui kuukausi, jolloin
Sydämen Viisauden Lähde syntyi.
Esirukousta toivovat tulkoot,
häntä rakastavat iloitkoon,
taas saapui kuukausi, jolloin
hän, jonka luonne on kaunis, syntyi.
Taas saapui kuukausi, jolloin
Pimeyden Täysikuu, Aamuaurinko,
Hudan ruusutarhan ruusu,
Haqqin Habib, Mustafa syntyi.
Kenen sydämessä asuu uskollisuus ja rakkaus,
sen sielu löytää lohdun.
taas saapui kuukausi, jolloin
Salatun Totuuden Aarre syntyi.
Oi Hudayi, jokainen häntä rakastava
saavutti päämääränsä.
Taas saapui kuukausi, jolloin
Maailman Kunnia, ihmisistä jaloin syntyi.
Vanha näkymä Medinasta
Masjid an-Nabawi / Medina al-Munawwara
Alue, jolle Mestarimme Allahin Lähettilään (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) kameli Quswa polvistui Profeettamme tehtyä hijran Medina al-Munawwaraan.
Rakas Profeettamme osti tämän maan ja rakennutti siihen moskeijan.
Hän kuoli moskeijan viereisessä talossaan,
ja hänen siunattu hautansa sijaitsee tässä huoneessa.
Myöhemmin kunnianarvoisa Abu Bakr ja kunnianarvoisa ‘Umar (radiyallahu ‘anhuma) haudattiin tähän huoneeseen.
On kerrottu, että Isa (‘alaihis-salam) tullaan hautaamaan
heidän vieressään olevaan yhden hengen hautapaikkaan.