TAIVASMATKA (MI‘RAJ)

”En halua ruokaa enkä juomaa. En välitä niistä. Minulle riittää paikka, jossa voin palvoa Herraani ja rukoilla Häntä.” Hadith as-sharif

Rakas Profeettamme (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) kertoi islamista kaikille, jotka hän tapasi, ja jokaiselle heimolle – sekä niille, jotka saapuivat Mekkaan hajjin vuoksi, että niille, jotka tulivat kaupunkiin ja sen basaareille tekemään kauppaa. Hän pyysi heitä suojelemaan häntä ja auttamaan häntä tehtävässään kertoa ihmisille islamista. Kukaan ei kuitenkaan kääntynyt islamiin eikä suostunut suojelemaan häntä. Kaiken huipuksi he herjasivat, sortivat, piinasivat ja pilkkasivat häntä ja syyttivät häntä valehtelijaksi. Maailmojen Mestari oli kovin väsynyt, nälkäinen, janoinen, surullinen ja syvästi murheen vallassa. Päivät kuluivat näin, ja sama jatkui myöhään yöhön asti. Mekan monijumalaiset seurasivat häntä jatkuvasti, ja samalla kun he estivät Kaabaa katsomaan tulleita ihmisiä kääntymästä islamiin, he eivät lakanneet piinaamasta Habib al-Akramia. Mestarillamme Allahin Lähettiläällä ei ollut enää paikkaa, minne mennä. Vihollinen oli kaikkialla. Nuo muutamat kuukaudet Mekassa olivat erittäin vaikeita.

Rajab-kuun 27. yönä hän meni suoraan setänsä Abu Talibin tyttären Umm Hanin kotiin, joka sijaitsi Abu Talibin korttelissa. Tuohon aikaan Umm Hani ei ollut vielä uskova. Kun hän kysyi: ”Kuka siellä?”, Mestarimme Allahin Lähettiläs sanoi: ”Olen Muhammad, setäsi poika. Jos otat minut vastaan, olen tullut vieraaksesi.”

Umm Hani sanoi: ”Uhraan mielelläni henkeni noin oikeamielisen, luotettavan, jalon ja kunniallisen vieraan puolesta, kuin sinä olet. Jos olisit vain kertonut etukäteen, että kunnioitat meitä läsnäolollasi, olisin valmistanut jotain. Minulla ei ole nyt mitään tarjottavaa.” Mestarimme Allahin Lähettiläs sanoi: ”En halua ruokaa enkä juomaa. En välitä niistä. Minulle riittää paikka, jossa voin palvoa Herraani ja rukoilla Häntä.”

Umm Hani pyysi rakkaan Profeettamme sisään ja antoi hänelle maton, vadin ja kannun. Arabien keskuudessa vieraan kestitsemistä ja hänen suojelemistaan vihollisilta pidettiin kaikkein kunniallisimpana velvollisuutena. Mikäli vieraalle sattui talossa jotain pahaa, siitä koitui talon isännälle valtava häpeä. Umm Hani ajatteli: ”Hänellä on paljon vihamiehiä Mekassa. Jotkut haluavat jopa tappaa hänet. Suojellakseni kunniaani vartioin häntä aamuun asti.” Hän otti isänsä miekan ja alkoi kiertää talon ympäri. Allahin Lähettilästä oli tuona päivänä loukattu kovin. Hän suoritti rituaalipesun ja alkoi anoa Herraltaan, pyytää anteeksiantoa ja rukoilla, että ihmiset tulisivat uskoon ja saavuttaisivat autuuden. Hän oli uupunut, nälkäinen ja surullinen. Hän kävi matolle makuulle ja nukahti heti.

Silloin Allah (ta‘ala) sanoi Jibrilille (‘alaihis-salam): ”Olen tehnyt rakkaan Profeettani kovin surulliseksi. Olen satuttanut hänen siunattua kehoaan ja herkkää sydäntään kovasti. Ja yhä vain hän rukoilee Minua. Hän ei ajattele mitään muuta kuin Minua. Mene, tuo Minun rakastettuni! Näytä hänelle Minun Paratiisini ja Helvettini. Anna hänen nähdä siunaukset, jotka olen valmistanut hänelle ja niille, jotka rakastavat häntä. Anna hänen nähdä rangaistukset, jotka olen valmistanut niille, jotka eivät usko häneen ja jotka loukkaavat häntä sanoillaan, kirjoituksillaan ja teoillaan. Minä lohdutan häntä. Minä sidon hänen herkän sydämensä haavat.”

Kun Jibril (‘alaihis-salam) saapui Allahin Lähettilään luo, tämä oli syvässä unessa.

Jibril ei raaskinut herättää häntä. Hän oli ihmisen hahmossa. Hän suuteli hänen siunattua jalkapohjaansa. Koska Jibrilillä ei ole sydäntä eikä verta, hänen kylmät huulensa herättivät Allahin Lähettilään. Tämä tunnisti heti Jibrilin (‘alaihis-salam), pelästyi kovin, että hänen Herransa olisi tyytymätön häneen, ja kysyi: ”Oi veljeni Jibril! Miksi tulet näin epätavalliseen aikaan? Olenko tehnyt jotain väärää? Olenko loukannut Herraani? Tuotko minulle huonoja uutisia?”

Jibril (‘alaihis-salam) vastasi: ”Oi luomakunnan ylevin! Oi Luojan rakastettu, Profeettojen Mestari, oi kunniallinen ja suuri Profeetta, hyvyyden ja ylevyyden lähde! Herrasi tervehtii sinua ja kutsuu sinut luokseen. Suvaitse nousta, lähtekäämme.” Rakas Profeettamme suoritti rituaalipesun. Jibril (‘alaihis-salam) asetti Allahin Lähettilään siunattuun päähän valosta (nur) tehdyn turbaanin, puki hänen ylleen valosta tehdyn vaatteen, kiinnitti hänen siunatuille vyötäisilleen rubiinista tehdyn vyön ja antoi hänen siunattuun käteensä smaragdista tehdyn sauvan, jota koristi neljäsataa helmeä. Jokainen helmi loisti kuin Venus-tähti. Jibril (‘alaihis-salam) puki myös hänen siunattuihin jalkoihinsa vihreästä smaragdista valmistetut kengät.

Sen jälkeen he menivät Kaaballe toisiaan kädestä pitäen. Siellä Jibril (‘alaihis-salam) halkaisi rakkaan Profeettamme siunatun rinnan. Hän otti sieltä hänen sydämensä ja pesi sen zamzam-vedellä. Sitten hän toi kulhon täynnä viisautta (hikma) ja uskoa (iman), kaatoi sen hänen sisäänsä ja sulki hänen rintansa.

Ensimmäinen qiblamme (rukoussuunta), Masjid al-Aqsa / Jerusalem

”Oi luomakunnan ylevin! Oi Luojan rakastettu, Profeettojen Mestari, oi kunniallinen ja suuri Profeetta, hyvyyden ja ylevyyden lähde! Herrasi tervehtii sinua ja kutsuu sinut luokseen. Suvaitse nousta, lähtekäämme.” Jibril (‘alaihis-salam)

Sitten Jibril (‘alaihis-salam) sanoi osoittaen valkoista, Paratiisista tuotua Buraq-nimistä eläintä: ”Oi Allahin Lähettiläs! Nouse sen selkään! Kaikki enkelit odottavat sinun saapumistasi.” Silloin Profeettamme tuli surulliseksi ja vaipui mietteisiinsä. Samassa Allah (ta‘ala) sanoi Jibrilille (‘alaihis-salam): ”Oi Jibril! Kysy häneltä! Miksi Minun rakastettuni on niin murheellinen?” Kun Jibril kysyi, Profeettamme (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) vastasi: ”Olen saanut osakseni niin paljon kunniaa ja kestitystä. Silloin mieleeni tuli, miten heikon yhteisöni (umma) käy tuomiopäivänä (qiyamat). Miten he kantavat kaikkien syntiensä taakan seisoen jalan 50 000 vuoden ajan kokoontumispaikalla nimeltä Arasat, ja miten he ylittävät Sirat-sillan1, joka on 30 000 vuoden matka?” Silloin Allah (ta‘ala) antoi käskyn: ”Oi rakastettuni! Ole huoleti. Teen 50 000 vuodesta ummallesi kuin yhden hetken. Älä murehdi!”

Mestarimme Profeetta nousi Buraqin (taivaallinen ratsu, jolla Profeetta teki yömatkan) selkään. Buraq kulki niin lujaa, että yksi askel kantoi silmän kantamattomiin. Matkan varrella Jibril (‘alaihis-salam) pyysi joissakin pysähdyspaikoissa rakasta Profeettaamme laskeutumaan ratsun selästä ja suorittamaan rukouksen. Näin Maailmojen Mestari laskeutui kolme kertaa ja rukoili. Sitten Jibril (‘alaihis-salam) kysyi häneltä, tiesikö hän, missä paikoissa hän oli rukoillut. Vastaten itse kysymykseensä Jibril kertoi, että ensimmäinen paikka, jossa hän oli laskeutunut, oli Medina, ja että hän tulisi muuttamaan tähän kaupunkiin. Seuraavat paikat olivat Siinainvuori (Tur Sina), missä kunnianarvoisa Musa oli puhunut Allahin (ta‘ala) kanssa ilman suuntaa ja tuntemattomalla tavalla, ja viimeisenä Bait al-Lahm (Betlehem), missä Isa (‘alaihis-salam) syntyi. Sen jälkeen he saapuivat Qudsin (Jerusalemin) Masjid al-Aqsaan.

Masjid al-Aqsassa Jibril (‘alaihis-salam) teki sormellaan kiveen reiän ja kiinnitti Buraqin siihen. Joidenkin aikaisempien profeettojen sielut olivat kokoontuneet sinne ihmisen hahmossa. Profeettoja Adamia, Nuhia ja Ibrahimia (‘alaihimus-salam) pyydettiin vuorotellen toimimaan imaamina yhteisrukouksessa (jama‘at), mutta he kaikki kieltäytyivät kohteliaasti. Jibril sanoi: ”Kun sinä olet paikalla, kukaan muu ei voi olla imaami”, ja asetti Allahin Rakkaan (Habibullah) eteen.

Mestarimme Profeetta toimi profeettojen imaamina ja johti kahden rakan rukouksen. Hän kertoi sen jälkeen tapahtuneesta seuraavaa: ”Jibril (‘alaihis-salam) toi minulle kupin Paratiisin viiniä ja kupin maitoa. Valitsin maidon. Jibril (‘alaihis-salam) sanoi minulle, että olin valinnut fitran (molempien maailmojen autuuden). Sen jälkeen minulle tarjottiin vielä kaksi kuppia. Toisessa oli vettä, toisessa hunajaa. Join molemmista. Jibril sanoi: ’Hunaja on merkki siitä, että ummasi on pysyvä maailmanloppuun asti, ja vesi siitä, että ummasi puhdistetaan synneistään.’ Sitten nousimme yhdessä taivaaseen. Jibril (‘alaihis-salam) koputti porttiin. Häneltä kysyttiin: ’Kuka sinä olet?’ ’Olen Jibril.’ ’Entä kuka on seurassasi?’ ’Hän on Muhammad (‘alaihis-salam).’ ’Onko hänelle lähetetty (ilmoitus taivaaseen nousemisesta ja Mi‘raj-kutsu)?’ ’Kyllä, on lähetetty’, hän sanoi. ’Tervetuloa (marhaba) saapuneelle! Miten hieno matkalainen hän onkaan!’ he sanoivat, ja portti avattiin välittömästi. Huomasin olevani Adamin (‘alaihis-salam) edessä. Hän sanoi minulle ’Marhaba’ ja rukoili puolestani… Adamin (‘alaihis-salam) oikealla ja vasemmalla puolella seisoi varjojen kaltaisina joidenkin ihmisten sieluja. Joka kerta kun Adam (‘alaihis-salam) katsoi oikealle, hän hymyili, ja joka kerta kun hän katsoi vasemmalle, hän itki. Jibril (‘alaihis-salam) sanoi: ’Oi Allahin Lähettiläs, nämä varjot ovat Adamin (‘alaihis-salam) jälkeläisistä tulevien lasten sieluja. Oikealla olevat kuuluvat Paratiisiin ja vasemmalla olevat Helvettiin! Kun hän katsoo oikealle, hän hymyilee, ja kun hän katsoo vasemmalle, hän itkee!’

Näin siellä paljon enkeleitä. Kaikki he seisoivat qiyam-asennossa osoittaen syvää, nöyrää ja alistuvaa kunnioitusta (khushu‘ ja khudu) ja toistivat dhikr-ylistystä2 ’Subbuhun quddusun Rabbul-malaikati war-ruh.’ Kysyin Jibrililtä: ’Onko tämä näiden enkelien palvonta (ibadat)?’ Hän vastasi: ’Kyllä. He seisovat qiyam-asennossa siitä hetkestä, kun heidät luotiin, aina maailmanloppuun asti. Pyydä Haqq ta‘alalta, että Hän soisi tämän palvonnan ummallesi.’ Pyysin sitä Haqq ta‘alalta. Hän hyväksyi rukoukseni. Se on rukouksen qiyam-asento.

Ohitin (siellä) ihmisjoukon. Enkelit murskasivat heidän päitään, ja heidän päänsä palautuivat ennalleen. Enkelit löivät jälleen, ja heidän päänsä palautuivat jälleen ennalleen. ’Keitä he ovat?’ kysyin. Hän vastasi: ’He ovat niitä, jotka hylkäsivät perjantairukouksen (Jum‘a) ja yhteisrukouksen (jama‘at) ja jotka eivät suorita kunnolla rukouksen kumarruksia (ruku‘) ja maahan asti kumarruksia (sajda).’

Näin ihmisjoukon. He olivat nälissään ja alasti. Zabanit (Helvetin enkelit) ajoivat heitä laiduntamaan Helvetissä. ’Keitä he ovat?’ kysyin. Hän vastasi: ’He ovat niitä, jotka eivät osoita armoa köyhille eivätkä maksa zakat-veroa.’

Ohitin ihmisjoukon. Heidän eteensä oli asetettu herkullisia ruokia. Toisaalla oli raato. He jättivät herkulliset ruoat ja söivät raatoa. ’Keitä he ovat?’ kysyin. Hän vastasi: ’He ovat miehiä ja naisia, jotka hylkäsivät sallitun (halal) ja taipuivat kiellettyyn (haram). He syövät kiellettyä (haram), vaikka heillä on sallittua.’

Näin (joitakin) ihmisiä, jotka eivät enää jaksaneet liikkua selässään olevan raskaan taakan vuoksi. Siitä huolimatta he huusivat ihmisiä laittamaan lisää taakkaa heidän selkäänsä. ’Keitä he ovat?’ kysyin. Hän vastasi: ’He ovat niitä, jotka pettivät heille uskotun (amanat). Vaikka he ovat vieneet ihmisten oikeudet, he jatkavat yhä heidän sortamistaan.’

Ohitimme ihmisryhmän, joka leikkasi ja söi omaa lihaansa. ’Keitä he ovat?’ kysyin. Jibril (‘alaihis-salam) vastasi: ’He ovat panettelijoita ja juoruilijoita.’

Näin ihmisryhmän, jonka kasvot olivat mustat ja silmät siniset. Heidän ylähuulensa ulottuivat otsaan asti ja alahuulensa roikkuivat jalkoihin asti, ja heidän suustaan valui verta ja märkää. Heidät pakotettiin juomaan tulisista maljoista Helvetistä virtaavaa myrkyllistä verta ja märkää, ja he huusivat kuin aasit. ’Keitä he ovat?’ kysyin. Hän vastasi: ’He ovat niitä, jotka joivat alkoholia.’

Kohtasimme ihmisjoukon, jota kidutettiin niin, että heidän kielensä oli vedetty ulos heidän päästään ja heidän hahmonsa oli muutettu sian hahmoksi. Jibril (‘alaihis-salam) sanoi: ’He ovat niitä, jotka todistivat valheellisesti.’

Kohtasimme toisen kansan. Heidän vatsansa olivat pullistuneet ja roikkuivat, he olivat sinisenvärisiä, heidän kätensä ja jalkansa olivat sidotut, eivätkä he pystyneet nousemaan paikaltaan. Kysyin Jibrililtä heistä. Hän vastasi: ’He ovat niitä, jotka söivät korkoa (faiz).’3

Kohtasimme joukon naisia. Heidän kasvonsa olivat mustat ja silmänsä siniset. Heidät oli puettu tuleen. Enkelit hakkasivat heitä tulisilla nuijilla. He kiljuivat kuin koirat ja siat. ’Keitä he ovat?’ kysyin. Jibril vastasi: ’He ovat naisia, jotka tekivät huorin (zina), ja naisia, jotka satuttivat aviomiehiään.’

Näin ihmisjoukon. Heitä oli hyvin paljon. Heidät oli vangittu Helvetin laaksoihin. Tuli poltti heidät, he heräsivät henkiin, ja tuli poltti heidät jälleen. ’Keitä he ovat?’ kysyin. Hän vastasi: ’He ovat niitä, jotka olivat tottelemattomia isilleen.’

Ohitin ihmisjoukon. He kylvivät, ja sato kasvoi hetkessä ja teki tähkät. ’Keitä he ovat?’ kysyin. Jibril vastasi: ’He ovat niitä, jotka suorittivat palvonnantekoja (ibadat) Allahin (ta‘ala) tähden.’

”’Tervetuloa saapuneelle! Miten hieno matkalainen hän onkaan!’ he sanoivat, ja portti avattiin välittömästi, ja huomasin olevani Adamin (‘alaihis-salam) edessä.” Hadith as-sharif

Saavuin meren äärelle. Tämän meren ihmeellisyyttä on mahdotonta kuvata. Se oli valkoisempi kuin maito, ja sen aallot olivat vuorten kokoisia. ’Mikä tämä meri on?’ kysyin. Hän vastasi: ’Tämän meren nimi on Elämän meri. Kun Haqq ta‘ala herättää kuolleet henkiin, Hän antaa sataa tästä merestä. Mädäntyneet ja hajonneet ruumiit heräävät henkiin ja nousevat haudoistaan kuin ruoho kasvaa…’

Sitten nousimme toiseen taivaaseen. Jibril (‘alaihis-salam) koputti jälleen porttiin. Kysyttiin: ’Kuka sinä olet?’ ’Olen Jibril.’ ’Entä kuka on seurassasi?’ ’Hän on Muhammad (‘alaihis-salam).’ ’Onko hänelle lähetetty ilmoitus ja Mi‘raj-kutsu?’ ’Kyllä, on tullut’, hän sanoi. ’Tervetuloa (marhaba) saapuneelle! Miten hieno matkalainen hän onkaan!’ sanottiin, ja portti avattiin välittömästi. Huomasin olevani serkusten Isan ja Yahya ibn Zakariyyan (Johannes, Sakariaan poika) (‘alaihimas-salam) luona. He sanoivat minulle ’Marhaba’ ja rukoilivat puolestani… (Isa (‘alaihis-salam) oli keskipitkä, ja hänen ihonsa oli vaalea, vehnän värinen.)

Kohtasin joukon enkeleitä. He seisoivat riveissä, ja kaikki olivat kumarruksessa (ruku‘). Heillä oli oma erityinen ylistyksensä (tasbih). He pysyivät jatkuvasti kumarruksessa eivätkä nostaneet päätään eivätkä katsoneet ylös. Jibril (‘alaihis-salam) sanoi: ’Tällaista on näiden enkelien palvonta. Pyydä Haqq ta‘alalta, että se suotaisiin ummallesi.’

Minä rukoilin. Hän hyväksyi rukouksen ja suo rukoukseen kumarruksen (ruku‘). Sen jälkeen nousimme kolmanteen taivaaseen. Saman kysymyksen ja vastauksen jälkeen portti avattiin, ja huomasin olevani Yusufin (‘alaihis-salam, Joosef) luona. Kun katsoin häneen, näin, että hänelle oli annettu puolet kaikesta kauneudesta. Hän sanoi minulle ’Marhaba’ ja rukoili puolestani…

Näin monia enkeleitä. He olivat riveissä, ja kaikki olivat maahan asti kumartuneina (sajda). He ovat olleet sajda-asennossa luomisestaan asti ja ylistävät Allahia heille erityisellä ylistyksellä (tasbih). Jibril (‘alaihis-salam) sanoi: ’Tällaista on näiden enkelien palvonta. Pyydä Allahilta (ta‘ala), että Hän tekisi tämän teon helpoksi ummallesi.’ Pyysin sitä Haqq ta‘alalta. Hän hyväksyi rukouksen ja suo sen teille rukouksessa.

Sitten saavuin neljänteen taivaaseen. Sen portti oli valoa (nur), puhtaasta hopeasta tehty. Siihen oli kiinnitetty valosta tehty lukko. Lukossa luki: ’La ilaha illallah Muhammadun Rasulullah.’ Saman kysymyksen ja vastauksen jälkeen huomasin olevani Idrisin (‘alaihis-salam) luona. Hän sanoi minulle ’Marhaba’ ja rukoili puolestani. Allah (ta‘ala) on sanonut hänestä (maal-selityksen mukaan): ’Me kohotimme hänet korkeaan paikkaan.’4

Näin enkelin, joka istui istuimella murheellisena ja surullisena. Hänen ympärillään oli niin paljon enkeleitä, että vain Janab al-Haqq tietää heidän lukumääränsä. Hänen oikealla puolellaan näin valoa hohtavia (nurani) enkeleitä. Heillä oli vihreät vaatteet, ja heidän tuoksunsa oli erittäin miellyttävä. Heidän kasvoihinsa oli mahdotonta katsoa niiden kauneuden vuoksi. Hänen vasemmalla puolellaan oli enkeleitä, joiden suusta sinkoili tulta. Heidän edessään oli tulisia keihäitä ja ruoskia. Heillä oli sellaiset silmät, ettei kukaan kestänyt katsoa niihin. Valtaistuimella istuvalla enkelillä oli silmiä päästä jalkoihin asti. Hän katsoi lakkaamatta edessään olevaan kirjaan eikä kääntänyt katsettaan siitä hetkeksikään. Hänen edessään oli puu. Puun jokaiseen lehteen oli kirjoitettu jonkun ihmisen nimi. Hänen edessään oli myös vadin kaltainen esine. Milloin hän otti siitä oikealla kädellään jotakin ja ojensi sen oikealla puolellaan oleville valoisille enkeleille, milloin hän otti vasemmalla kädellään jotakin ja antoi sen vasemmalla puolellaan oleville pimeyden (zulmani) enkeleille. Kun katsoin (tätä) enkeliä, sydämeni valtasi pelko. Kysyin Jibrililtä: ’Kuka tuo enkeli on?’ Hän vastasi: ’Hän on Azrail (kuolemanenkeli). Kenelläkään ei ole voimaa katsoa hänen kasvojaan.’ Jibril meni hänen luokseen ja sanoi: ’Oi Azrail!

Hän on viimeisen ajan (akhir zaman) Profeetta ja Allahin (ta‘ala) rakastettu (habib).’ Azrail (‘alaihis-salam) nosti päätään ja hymyili. Hän nousi ylös, osoitti minulle kunnioitusta ja sanoi: ’Marhaba! Haqq ta‘ala ei ole luonut ketään kunniakkaampaa kuin sinä. Ja sinun ummasi on ylivertainen kaikkiin muihin kansoihin nähden. Tunnen sinun ummaasi kohtaan enemmän sääliä kuin heidän isänsä ja äitinsä.’ Sitten minä sanoin: ’Minulla on sinulle pyyntö. Ummani on heikko. Kohtele heitä lempeästi. Ota heidän sielunsa hellävaraisesti.’ Hän sanoi: ’Vannon Allahin (ta‘ala) kautta, joka lähetti sinut viimeiseksi profeetaksi ja teki sinusta rakastettunsa (habib): Allah (ta‘ala) käskee minua joka yö ja päivä seitsemänkymmentä kertaa:

’Ota Muhammadin umman sielut lempeästi ja vaivattomasti ja hoida heidän asiansa armollisesti.’ Siksi minä osoitan ummallesi enemmän myötätuntoa kuin heidän isänsä ja äitinsä.’ Sitten nousimme viidenteen taivaaseen. Tapasimme siellä Harunin5 (‘alaihis-salam, Aaron). Hän sanoi minulle ’Marhaba’ ja rukoili hyvää puolestani. Näin viidennen taivaan enkelien palvonnan. He kaikki seisoivat ja katsoivat varpaisiinsa. He eivät koskaan katsoneet muualle, ja he lausuivat ylistystä (tasbih) kovalla äänellä. Kysyin Jibrililtä (‘alaihis-salam): ’Onko tämä näiden enkelien palvonta?’ Hän vastasi: ’Kyllä. Pyydä Haqq ta‘alalta, että Hän soisi tämän palvonnan ummallesi.’ Minä rukoilin. Janab al-Haqq soi sen. Sitten nousimme kuudenteen taivaaseen. Tapasimme siellä Musan (‘alaihis-salam). Hän sanoi minulle ’Marhaba’ ja rukoili hyvää puolestani.

Sitten nousimme seitsemänteen taivaaseen. Saman kysymyksen ja vastauksen jälkeen näin Ibrahimin (‘alaihis-salam) istumassa selkä nojaten Bait al-Ma‘muriin. Se on se Bait al-Ma‘mur, johon joka päivä menee seitsemänkymmentätuhatta enkeliä (eikä heidän vuoronsa tule koskaan toista kertaa). Tervehdin Ibrahimia (‘alaihis-salam) salamilla. Hän vastasi tervehdykseeni. Hän sanoi: ’Marhaba, hurskas (salih) Profeetta, hurskas poika.’ (Sitten) hän sanoi: ’Oi Muhammad! Paratiisin maa on hyvin hieno, ja sen multa on puhdasta. Kehota ummaasi istuttamaan sinne paljon puita.’ Kysyin: ’Miten Paratiisiin istutetaan puita?’ Hän vastasi: ’Lausumalla ylistyksen (tasbih) ”La hawla wala quwwata illa billah”’ (toisen kertomuksen mukaan: ’Subhanallahi walhamdulillahi wala ilaha illallahu wallahu akbar’). Sitten Jibril (‘alaihis-salam) vei minut Sidrat al-muntahan luo. Sidrat al-muntaha on puu, jonka juuret ovat kuudennessa taivaassa ja runko ja oksat seitsemännen taivaan yläpuolella. Sen lehdet olivat kuin elefantin korvat ja sen hedelmät kuin torneja.6 Se on puu, joka ikään kuin varjostaa varjollaan kaikkia taivaita ja Paratiisia. Kun Allahin (ta‘ala) majesteetin ja suuruuden valo ilmeni sen yllä, se pukeutui väreihin ja koristautui rubiineilla, smaragdeilla ja muilla jalokivillä ja tuli niin kauniiksi, ettei kukaan Allahin (ta‘ala) luomista olennoista pysty kuvaamaan sen kauneutta.

”Haqq ta‘ala ei ole luonut ketään kunniakkaampaa kuin sinä. Ja sinun ummasi on ylivertainen kaikkiin muihin kansoihin nähden.” Azrail (‘alaihis-salam)

Jibril (‘alaihis-salam) vei minut Sidrat al-muntahan tuolle puolen ja hyvästeli minut. Sanoin: ’Oi Jibril! Jätätkö minut yksin?’ Jibril (‘alaihis-salam) joutui tuskan valtaan. Hän alkoi vapista Haqq ta‘alan majesteetin edessä ja sanoi: ’Oi Muhammad! Jos otan (vielä) yhdenkin askeleen, tuhoudun Allahin (ta‘ala) suuruuden edessä. Koko olemukseni palaa ja katoaa.’”

Maailmojen Mestari oli tullut tänne asti yhdessä Jibrilin (‘alaihis-salam) kanssa. Täällä Jibril (‘alaihis-salam) näyttäytyi Allahin Lähettiläälle siinä hahmossa, jossa hänet oli luotu, avaten 600 000 siipeään, ja jokaisesta siivestä sirosi helmiä ja rubiineja.

Seuraavaksi saapui Paratiisin vihreä matto nimeltä Rafraf, jonka loisto oli kirkkaampi kuin auringon. Se ylisti lakkaamatta Allahia (ta‘ala) dhikrillä (muistaen Häntä ja toistaen Hänen nimeään), ja tasbihin ääni (sanat ”Subhanallah”, jotka tarkoittavat: ”Tiedän, että Allah (ta‘ala) on äärettömän kaukana kaikista vajavaisuuksista”) täytti koko sen maailman, jossa se oli. Se tervehti Mestariamme Profeettaa. Allahin Lähettiläs istuutui Rafrafille. Samassa he nousivat suunnattomiin korkeuksiin ja ohittivat seitsemänkymmentätuhatta verhoa, joita kutsutaan hijabeiksi. Jokaisen hijabin välillä oli valtava etäisyys. Kullakin verholla oli tehtäviään hoitavia enkeleitä. Rafraf kuljetti Profeettamme verho kerrallaan niiden läpi. Näin he ylittivät Kursin, Arshin ja sielujen maailman. Joka kerta kun Mestarimme Profeetta, Habib al-Akram ja Nabi al-Muhtaram (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam), ohitti verhon (hijab), hän kuuli käskyn: ”Älä pelkää, oi Muhammad! Tule lähemmäksi, tule lähemmäksi!” Hän tuli niin lähelle, että hän saavutti Qaba Qawsain -aseman. Hän nousi korkeuksiin, jotka Allah (ta‘ala) tahtoi, tavalla, jota ei voi tuntea, ymmärtää eikä kuvata. Ilman paikkaa, aikaa, suuntaa ja määreitä tapahtui ru’yat, eli hän näki Allahin (ta‘ala). Ilman silmiä ja korvia, ilman välinettä ja välittäjää hän puhui Herransa kanssa. Hän sai osakseen siunauksia, joita kukaan luoduista ei voi tuntea eikä ymmärtää.

Kunnianarvoisa imaami Rabbani toteaa teoksessaan Maktubat: ”Mi‘raj-yönä Sarwar (‘alaihis-salatu was-salam) (Allahin Lähettiläs) ei nähnyt Herraansa tässä maailmassa, vaan Tuonpuoleisessa (akhira). Sillä tuona yönä Lähettiläs (‘alaihis-salam) astui ajan ja paikan piirin ulkopuolelle. Hän löysi hetken, jolla ei ole alkua eikä loppua. Hän näki alun ja lopun yhtenä pisteenä. Tuona yönä hän näki, kuinka ne, jotka menevät Paratiisiin, astuvat sinne tuhansia vuosia myöhemmin ja ovat siellä. Näkeminen tuolla tasolla ei ole näkemistä tässä maailmassa. Se on näkemistä Tuonpuoleisen näkemisellä.”

Kun Profeettamme sai käskyn: ”Ylistä Herraasi!”, hän sanoi välittömästi: ”Attahiyyatu lillahi wassalawatu wattayyibat” (eli kaikki ylistys, ylisanat ja kiitos kaikilla kielillä, kaikki keholla tehtävä palvelu ja kuuliaisuus sekä kaikki omaisuudella tehtävät hyvät teot ja lahjat kuuluvat Allahille (ta‘ala)).

Ensin Allah (ta‘ala) tervehti Rakastettuaan ilman silmiä, korvia, välinettä ja paikkaa sanoen: ”Assalamu ‘alaika ayyuhan-nabiyyu wa rahmatullahi wa barakatuh” (Oi Lähettilääni! Tervehdykseni, siunaukseni ja armoni olkoon sinun yllesi). Mestarimme Profeetta vastasi: ”Assalamu ‘alaina wa ‘ala ‘ibadillahis-salihin” (Oi Herrani! Olkoon tervehdys myös meidän yllämme ja Sinun hurskaiden (salih) palvelijoidesi yllä).

Tämän kuultuaan enkelit sanoivat yhteen ääneen: ”Ash-hadu an la ilaha illallah wa ashhadu anna Muhammadan ‘abduhu wa rasuluh.” (Tiedän ja uskon, kuin olisin nähnyt sen omin silmin, ettei ole muuta palvonnan arvoista jumalaa kuin Allah (ta‘ala) ja että Muhammad (‘alaihis-salam) on Hänen palvelijansa ja Hänen Lähettiläänsä.)

Kun Mestarimme Profeetta sanoi: ”Assalamu ‘alaina…”, Allah (ta‘ala) sanoi: ”Oi rakastettuni! Täällä ei ole ketään muuta kuin Me kaksi. Miksi sanoit ’alaina’ (meidän yllämme)?” Mestarimme Allahin Lähettiläs vastasi:

”Oi Herrani! Ummani ruumiit eivät tosin ole kanssani, mutta heidän sielunsa ovat kanssani. Huolenpitoni katse ja koko huomioni eivät ole kaukana heistä. Sinä tervehdit minua ja varjelit minut kaikelta pahalta. Miten voisin jättää osattomaksi tästä suuresta kunniasta ja hyvyydestä köyhän ja murheellisen ummani, jota viimeisten aikojen fitna (koettelemus ja eksytys) kohtaa? Miten voisin jättää heidät ilman tällaista siunausta?”

Allah (ta‘ala) sanoi: ”Oi rakastettuni! Olet tänä yönä Minun vieraani. Pyydä Minulta, mitä haluat.” Mestarimme Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) sanoi: ”Haluan ummani (oi Herrani)!”

Kertomuksen mukaan Haqq ta‘ala toisti tämän kysymyksen seitsemänsataa kertaa. Mestarimme Allahin Lähettiläs antoi joka kerta saman vastauksen: ”Haluan ummani.” Kun Allah (ta‘ala) sanoi: ”Sinä haluat aina vain ummasi”, hän pyysi: ”Oi Herrani! Minä olen pyytäjä, Sinä olet antaja. Anna koko ummalleni anteeksi minun tähteni.” Silloin Janab al-Haqq sanoi: ”Jos antaisin tänä yönä koko ummallesi anteeksi sinun tähtesi, Minun armoni ja sinun kunniasi eivät tulisi julki. Yhden osan heistä olen tänä yönä lahjoittanut sinulle. Kahta osaa olen lykännyt. Tuomiopäivänä sinä pyydät, ja Minä annan heille anteeksi, jotta Minun armoni ja sinun kunniasi (arvosi) tulisivat ilmeisiksi.”

Rakas Profeettamme (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) sanoi eräässä hadith as-sharifissaan: ”Tuona yönä (Mi‘raj-yönä) pyysin Allahilta (ta‘ala), että Hän uskoisi minulle koko ummani tilinteon. Haqq ta‘ala sanoi: ’Oi Muhammad! Sinun tarkoituksesi on, ettei kukaan saisi tietää ummasi virheistä. Minun tahtoni taas on, että koska olet myötätuntoinen Profeetta, heidän virheensä ja rumat tekonsa jäävät salaan paitsi vierailta myös sinulta. Oi Muhammad! Sinä olet heidän opastajansa. Minä olen heidän Herransa. Sinä näit heidät vasta äsken. Minä olen katsonut heitä alkuttomasta ikuisuudesta loputtomaan ikuisuuteen ja katson yhä. Oi Muhammad! Ellen pitäisi keskustelemisesta ummasi kanssa, en kutsuisi heitä tilille tuomiopäivänä. En kysyisi heiltä yhdestäkään suuresta tai pienestä synnistä.’”

”Allah (ta‘ala) sanoi: ’Oi Muhammad! Avaa siunatut silmäsi ja katso jalkojesi alle.’ Katsoin ja näin kourallisen multaa. Haqq ta‘ala sanoi: ’Kaikki olevainen on jalkojesi alla olevaa multaa. Toitko tämän Minun multani Ystävän eteen? Minulle on helpompaa antaa ummallesi anteeksi kuin antaa anteeksi pöly, joka on tarttunut ystävän helmaan.’”

Oi rakastettu, Minä olen antanut sinulle ummasi!
Minä soin heille Paratiisini.
Oi rakastettuni, mitä sinä pyysit?
Kourallista multaako sinä anoit?

Rakas Profeettamme (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) sanoi eräässä hadith as-sharifissaan: ”Esitin Haqq ta‘alalle monia kysymyksiä ja kuulin vastaukset. Kaduin, että olin kysynyt. (Osa niistä on seuraavia:)

”Tuona yönä (Mi‘raj-yönä) pyysin Allahilta (ta‘ala), että Hän uskoisi minulle koko ummani tilinteon.” Hadith as-sharif

’Oi Herrani! Sinä annoit Jibrilille kuusisataatuhatta siipeä. Mikä on sen rinnalla Sinun hyvyytesi minulle?’ Haqq ta‘ala sanoi: ’Yksi ainoa hiuksesi on Minulle rakkaampi kuin Jibrilin kuusisataatuhatta siipeä. Yhden ainoan hiuksesi tähden vapautan tuomiopäivänä tuhansia tottelemattomia syntisiä. Oi Muhammad! Jos Jibril levittäisi siipensä, ne täyttäisivät idän ja lännen välisen alueen. Jos idän ja lännen välinen alue olisi täynnä tottelemattomia ja sinä rukoilisit heidän puolestaan (shafa‘at), antaisin heille kaikille anteeksi sinun tähtesi.’ Sanoin: ’Sinä käskit enkelit kumartamaan maahan (sajda) isäni Adamin (‘alaihis-salam) edessä. Mikä on sen rinnalla Sinun lahjasi minulle?’

Haqq ta‘ala sanoi: ’Enkelit kumarsivat maahan Adamin edessä siksi, että hänen otsassaan oli sinun valosi. Oi Muhammad! Annoin sinulle jotakin parempaa kuin se. Asetin nimesi Oman nimeni viereen ja kirjoitin sen Arsh al-a‘lan ylle. Silloin Adamia ei ollut vielä luotu, eikä hänestä ollut nimeä eikä merkkiä. Kirjoitin nimesi taivaiden portteihin, hijabeihin, Paratiisin portteihin, palatseihin ja puihin, kaikkialle Paratiisiin. Paratiisissa ei ollut mitään, mihin ei olisi ollut kirjoitettu ”La ilaha illallah Muhammadun Rasulullah”. Tämä arvo on korkeampi kuin se arvo, joka annettiin Adamille.’

Oi kunnianarvoisa, koska Minä rakastan sinua,
eivätkö molemmat maailmat ole sinun, oi lempeä?
Olen tehnyt sinun olemuksestasi Oman Olemukseni peilin,
olen kirjoittanut nimesi Oman nimeni yhteyteen.

’Oi Herrani! Sinä annoit Nuhille (‘alaihis-salam) arkin. Mitä annoit sen rinnalla minulle?’ Hän sanoi: ’Annoin sinulle Buraqin ja sen avulla annoin sinun nousta yhdessä yössä maasta Arshiin asti. Näit Paratiisin ja Helvetin. Ja ummallesi annoin masjidit (moskeijat). Tuomiopäivänä ummasi nousee näihin masjideihin kuin laivoihin, ylittää Sirat-sillan silmänräpäyksessä ja pelastuu Helvetistä.’ ’Oi Herrani! Sinä lähetit Israelin pojille mannaa ja viiriäistä muistuttavien lintujen lihaa.’ Haqq ta‘ala sanoi: ’Minä soin sinulle ja ummallesi tämän maailman ja Tuonpuoleisen siunaukset. Israelin poikien hahmon muutin ihmisen hahmosta karhun, apinan ja sian hahmoksi. En tehnyt niin kenellekään sinun ummastasi. Vaikka he tekisivät samoja tekoja kuin nuo, en pitänyt oikeana lähettää heille tätä onnettomuutta. Oi Muhammad! Annoin sinulle suuran, jonka vertaista ei ole Toorassa (Tawrat) eikä Injilissä (evankeliumissa). Tämä suura on Avauksen suura (Surat al-Fatiha). Joka tämän suuran lausuu, hänen ruumiinsa tulee Helvetille kielletyksi (haram). Minä kevennän hänen äitinsä ja isänsä rangaistusta. Oi Muhammad! En ole luonut ketään, joka olisi sinua ylevämpi (akram – arvokkaampi, korkeampi, kunniakkaampi). Olen tehnyt sinulle ja ummallesi pakolliseksi (fard) viisikymmentä rukousta yössä ja päivässä.

Oi Muhammad! Paratiisi kuuluu niille, jotka hyväksyvät Minun ykseyteni eivätkä aseta Minulle kumppania. Sellaisille ummastasi tein Helvetin kielletyksi (haram). Armoni ummaasi kohtaan on voittanut vihani.

Oi Muhammad! Minun luonani sinä olet kaikkia luotuja ylevämpi (akram) ja kunniakkaampi. Tuomiopäivänä osoitan sinulle niin paljon kunniaa, että kaikki maailmat ihmettelevät. Oi rakastettuni! Ennen kuin sinä astut Paratiisiin, muiden profeettojen ja heidän kansojensa on kiellettyä astua sinne. Ennen kuin sinun ummasi astuu sinne, mikään muu kansa ei pääse sinne. Oi Muhammad! Haluaisitko nähdä, mitä olen valmistanut sinulle ja ummallesi?’ Sanoin: ’Kyllä haluan, oi Herrani!’ Silloin Hän puhutteli Israfilia ja sanoi: ’Oi Israfil! Sano Jibrilille, Minun palvelijalleni, luotetulleni ja sanansaattajalleni, että hän vie rakastettuni Paratiisiin ja näyttää hänelle kaiken, mitä olen valmistanut Paratiisiin rakastetulleni ja hänen ummalleen, jotta hänen siunattu mielensä vapautuisi huolesta.’”

Rakas Profeettamme, Maailmojen Mestari, meni Israfilin (‘alaihis-salam) kanssa Jibrilin (‘alaihis-salam) luo. Toteuttaakseen Allahin (ta‘ala) käskyn Jibril (‘alaihis-salam) vei Mestarimme Profeetan (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) Paratiisiin. Enkelit odottivat tarjottimet käsissään. Yhdellä tarjottimella oli Paratiisin vaate (hulla), toinen oli täynnä valoa (nur). Jibril (‘alaihis-salam) sanoi: ”Oi Allahin Lähettiläs! Nämä enkelit luotiin kahdeksankymmentätuhatta vuotta ennen Adamia (‘alaihis-salam). Tällä paikalla he odottavat malttamattomina, että saavat sirotella tarjottimien antimet sinun ja ummasi ylle. Kun tuomiopäivänä sinä ja ummasi Allahin (ta‘ala) käskystä astutte Paratiisin kynnykselle, nämä enkelit sirottelevat tarjottimilla olevat jalokivet teidän yllenne.” Paratiisissa palveleva Ridwan-niminen enkeli tuli heitä vastaan. Hän toi Mestarillemme Profeetalle ilosanomia ja sanoi: ”Haqq ta‘ala jakoi Paratiisin kolmeen osaan antaakseen kaksi niistä sinun ummallesi ja yhden muiden profeettojen kansoille.” Ja hän kierrätti häntä koko Paratiisissa. Mestarimme Habib al-Akram kertoi: ”Näin joen keskellä Paratiisia.

Se virtaa Arshin yläpuolella. Yhdestä paikasta kumpuaa vettä, maitoa, hamria (Paratiisin juoma) ja hunajaa. Ne eivät koskaan sekoitu toisiinsa. Joen ranta oli krysoliittia (kiiltävää, smaragdin kaltaista jalokiveä). Sen kivet olivat jalokiviä, sen muta meripihkaa ja sen ruoho sahramia. Sen ympärille oli asetettu hopeisia maljoja, joita oli enemmän kuin tähtiä taivaalla. Sen ympärillä oli lintuja, joiden kaula oli kuin kamelin kaula. Joka syö niiden lihaa ja juo siitä joesta, saavuttaa Haqq ta‘alan mielisuosion (rida). Kysyin Jibrililtä: ’Mikä tämä joki on?’ Hän vastasi: ’Se on Kawthar. Haqq ta‘ala on antanut sen sinulle. Tästä Kawtharista virtaa vettä kahdeksan Paratiisin puutarhoihin.’ Näin tuon joen rannalla telttoja. Kaikki ne oli tehty helmistä ja rubiineista. Kysyin niistä Jibrililtä. Hän vastasi: ’Ne ovat vaimojesi asumuksia.’ Näin teltoissa huureja (Paratiisin neitoja). Heidän kasvonsa loistivat kuin aurinko, ja he kaikki lauloivat mitä erilaisimmin kauniin sävelin. He sanoivat: ’Olemme iloisia ja riemukkaita. Suru ei koskaan kohtaa meitä.

Olemme kaunistautuneita emmekä ole koskaan alasti. Olemme nuoria emmekä koskaan vanhene. Olemme hyväluontoisia emmekä koskaan vihastu. Olemme aina tällaisia emmekä koskaan kuole.’ Heidän sävelensä ja äänensä ulottuivat autuuden palatseihin ja puihin ja täyttivät kaiken. Heillä on niin kauniit äänet, että jos nuo sävelet ulottuisivat maailmaan, maailmassa ei olisi kuolemaa eikä kärsimystä. Jibril sanoi: ’Haluaisitko nähdä heidän kasvonsa?’ ’Kyllä haluan’, sanoin. Hän avasi erään teltan oven. Katsoin. Näin niin kauniita olentoja, että jos kertoisin heidän kauneudestaan koko elämäni ajan, en pääsisi loppuun. Heidän kasvonsa olivat maitoa valkoisemmat, heidän poskensa punaisemmat kuin rubiini ja kirkkaammat kuin aurinko. Heidän ihonsa oli silkkiä pehmeämpi ja hohti kuin kuu, ja heidän tuoksunsa oli ihanampi kuin myski. Heidän hiuksensa olivat pikimustat; joillakin ne olivat palmikoitu, joillakin koottu ylös ja joillakin valtoimenaan, niin että heidän istuessaan hiukset levisivät heidän ympärilleen kuin teltta ja heidän noustessaan ne ulottuivat jalkoihin asti. Kunkin edessä seisoi palvelijatar. Jibril sanoi: ’He ovat sinun ummaasi varten.’”

”Mi‘raj on paikka, jossa järki loppuu ja usko (iman) alkaa.” Hadith as-sharif

Mestarimme Profeetta (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) kertoi: ”Näin kahdeksan Paratiisin puutarhat ja viinitarhat ja kaikenlaiset siunaukset. Silloin mieleeni tuli, että haluaisin nähdä myös Helvetin ja sen kerrokset. Jibril tarttui käteeni ja vei minut Helvetin suurimman enkelin Malikin luo. Hän sanoi: ’Oi Malik! Kunnianarvoisa Muhammad (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) haluaa nähdä vihollisten paikat Helvetissä. Näytä hänelle Helvetti.’” Kun Malik poisti Helvetin peitteen, Helvetti alkoi kiehua ja kohota niin, että Mestarimme Profeetta näki omin silmin varmasti, kuinka Helvetti tarttuu kaikkeen ja polttaa sen. Hän näki Helvetin janon kärsimykset, kärsimyksen kahleet, kärsimyksen käärmeet ja skorpionit sekä joitakin muita siellä olevia rangaistuksia.

”Malik avasi Helvetin kerrokset. Näin (kaikki) seitsemän kerrosta. Seitsemännen kerroksen nimi on Hawiya. Rangaistus siellä oli moninkertainen muihin kerroksiin verrattuna. Kysyin Malikilta: ’Mitä ihmisiä tässä kerroksessa rangaistaan?’ Malik vastasi: ’Siellä rangaistaan faaraota, Qarunia ja ummasi tekopyhiä (munafiq).’ Kuudes kerros on Laza. Siellä rangaistaan monijumalaisia (niitä, joilla ei ole mitään uskontoa). Viides kerros on Hutama. Siellä rangaistaan tulen ja härän palvojia ja buddhalaisia.

Neljäs kerros on Jahim. Siellä rangaistaan auringon ja tähtien palvojia. Kolmas kerros on Saqar. Siellä rangaistaan kristittyjä. Toinen kerros on Sa‘ir. Siellä rangaistaan juutalaisia. Ensimmäinen kerros on Jahannam. Rangaistus siellä oli vähäisempi kuin muissa kerroksissa. (Siitä huolimatta) näin siellä seitsemänkymmentätuhatta tulimerta. Kukin meri oli niin suuri, että jos maat ja taivaat heitettäisiin yhteen niistä ja enkeliä käskettäisiin etsimään niitä, hän ei löytäisi niitä, vaikka etsisi tuhat vuotta. Zabanit (Helvetissä tehtäviään hoitavat enkelit) olivat niin valtavia, että jos yksi heistä panisi maat ja taivaat suunsa toiseen nurkkaan, niitä ei näkyisi lainkaan. Meret aaltoilivat, ja niistä kuului pelottavia ääniä. Jos vähänkin tuosta äänestä kuuluisi maailmaan, kaikki elävä tuhoutuisi.

Kysyin: ’Mille ihmisille tämä kerros on varattu?’ Malik ei vastannut. Kysyin uudestaan. Hän pysyi vaiti… Jibril sanoi Malikille: ’Hän odottaa sinulta vastausta.’ Malik pahoitteli ja sanoi: ’Suo minulle anteeksi.’ Sanoin: ’Mitä se sitten onkin, vastaa, jotta siihen voitaisiin varautua jo tänään.’ Malik vastasi: ’Oi Allahin Lähettiläs! Se on ummasi tottelemattomia varten. Neuvo heitä, jotta he suojelisivat itsensä tältä hirvittävältä paikalta ja karttaisivat sitä, mikä vetää heidät tähän rangaistukseen. Sinä päivänä en sääli tottelemattomia. En osoita myötätuntoa heidän valkopartaisille vanhuksilleen enkä heidän nuorilleen.’”

”Oi rakastettuni! Joka tottelee käskyjäni, se pelastuu kärsimyksestä ja rangaistuksesta, saa osakseen armoni ja saavuttaa kunnian nähdä Minut Paratiisissa.” Hadith qudsi

Maailmojen Mestari alkoi itkeä. Hän otti turbaanin siunatusta päästään ja alkoi rukoilla ummansa puolesta (shafa‘at) ja anoa (Allahilta (ta‘ala)). Hän sanoi ummansa olevan heikko eivätkä he kestäisi tällaista rangaistusta, ja hän itki niin, että Jibril (‘alaihis-salam) ja kaikki enkelit itkivät hänen kanssaan. Silloin tuli Allahin (ta‘ala) puhe: ”Oi rakastettuni! Sinun kunniasi ja arvosi ovat Minun luonani suuret, ja rukouksesi on hyväksytty. Ole huoleti. Olen täyttänyt toiveesi. Annan sinulle sellaisen aseman, että annan sinun esirukouksesi (shafa‘at) tähden anteeksi hyvin monille tottelemattomille, kunnes sinä sanot: ’Riittää.’ Oi rakastettuni! Joka tottelee käskyjäni, se pelastuu kärsimyksestä ja rangaistuksesta, saa osakseen armoni ja saavuttaa kunnian nähdä Minut Paratiisissa. Olen tehnyt sinulle ja ummallesi pakolliseksi (fard) viisikymmentä rukousta yössä ja päivässä.”

Profeettamme (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) jatkoi: ”Tuolta tasolta (sitten) pääsin Arshiin. Kuljin taivaiden läpi ja tulin sille tasolle, jossa Musa (‘alaihis-salam) oli. Hän kysyi minulta: ’Mitä Haqq ta‘ala teki pakolliseksi (fard) sinulle ja ummallesi?’ Vastasin: ’Hän teki minulle pakolliseksi suorittaa viisikymmentä rukousta joka päivä ja yö.’ Hän sanoi: ’Palaa Herrasi luo ja pyydä Häntä keventämään sitä jonkin verran, sillä ummasi ei jaksa sitä. Olen koetellut ja kokeillut Israelin poikia.’ Silloin palasin Herrani luo ja sanoin: ’Oi Herrani! Kevennä (tätä käskyä) hieman ummaltani!’ Silloin Hän vähensi viisikymmenestä vain viisi. Palasin Musan (‘alaihis-salam) luo ja kerroin (että Hän vähensi viisi). Hän sanoi: ’Palaa Herrasi luo! Pyydä Häntä keventämään sitä vielä vähän, sillä ummasi ei jaksa sitä.’ Näin kuljin edestakaisin Musan (‘alaihis-salam) ja Herrani välillä, ja lopulta Allah (ta‘ala) sanoi: ’Vähensin tämän rukouksen viiteen kertaan. Jokaisesta rukouksesta on kymmenen palkkiota (thawab). Näin niistä tulee lopulta taas viisikymmentä. Sillä joka aikoo tehdä hyvän teon mutta ei pysty tekemään sitä, hänelle kirjataan yksi thawab. Jos hän taas tekee sen, hänelle kirjataan yhdestä täydet kymmenen thawabia. Jos hän aikoo tehdä synnin eikä tee sitä, mitään ei kirjata. Jos hän tekee sen, se kirjataan vain yhdeksi synniksi.’ Sitten laskeuduin Musan (‘alaihis-salam) luo ja kerroin, mitä oli tapahtunut. Hän sanoi taas: ’Palaa ja pyydä Häntä keventämään sitä vielä enemmän.’ Silloin sanoin hänelle: ’Koska olen anonut Herraltani niin monta kertaa, minua nyt hävettää.’”7 Näin Allah (ta‘ala) lohdutti rakkaan Profeettamme siunattua sydäntä, jota hänen kokemansa vaikeudet olivat haavoittaneet. Hän soi hänelle siunauksia, joita Hän ei ollut suonut kenellekään muulle luomistaan ja joita kukaan ei voi tuntea eikä ymmärtää.

Tule tänne, sinä, joka palat rakkauden tulessa,
sinä, joka luulet olevasi rakastetun rakastaja.
Tule, kuule selvä kertomus tuon shaahin taivasmatkasta,
jos rakastat, älä epäröi, pala rakkauden tulessa.
Se oli maanantain vastainen yö, tosi on tämä tieto,
se yö oli, niin näyttää, Qadrin yö.
Hän, jonka onni on siunattu ja arvo ylhäinen,
oli tuona yönä Umm Hanin talossa.
Kukaan ennen häntä ei saavuttanut tätä armoa,
ketään ei ollut kohotettu niin korkealle.
Sillä hän näki kaiken ja meni yhä edemmäs,
hän saapui suureen Läsnäoloon (Hazrat).
Dhul-jalal, joka on kuuden suunnan yläpuolella,
näytti hänelle kauneutensa ilman ”miten” ja ”kuinka paljon”.
Hän näki selvästi Rabb al-‘izzan,
niin kuin hänen ummansa näkee Hänet Tuonpuoleisessa.
Sinä, joka nousit taivasmatkalle ja rukoilit,
ummasi taivasmatkaksi Minä tein rukouksen.