PROFEETTAMME SEURALAISET (ASHAB)

”Muhammad (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) on Allahin (ta‘ala) Lähettiläs. Ne, jotka ovat hänen kanssaan (Profeetan seuralaiset), ovat kaikki ankaria uskottomia kohtaan, mutta hyvin armollisia (lempeitä) toisiaan kohtaan.” Voiton suura, 48:29

Profeettamme seuralaiset: Muslimia – naista tai miestä, lasta tai aikuista –, joka on nähnyt Mestarimme Allahin Lähettilään edes hetken, tai sokeaa, joka on puhunut hänen kanssaan edes hetken, ja joka on kuollut muslimina, kutsutaan nimellä ”sahib” tai ”sahabi” (Profeetan seuralainen). Kun heitä on useampi, heitä kutsutaan nimillä ”Ashab al-kiram”, ”Sahaba al-kiram” tai ”Sahb” (radiyallahu ta‘ala ‘anhum ajma‘in). Sahabi ei ole se, joka oli uskoton nähdessään Allahin Lähettilään ja tuli uskovaksi vasta Profeettamme siirryttyä Tuonpuoleiseen, eikä se, joka oli uskova nähdessään hänet mutta luopui sitten islamista. Sen sijaan se, joka luopui islamista (sen siunatun tapahtuman jälkeen, joka teki hänestä sahabin) mutta palasi islamiin Allahin Lähettilään lähdettyä tästä maailmasta, on edelleen sahabi. Koska Mestarimme Profeetta on myös jinnien profeetta, myös jinni voi olla sahabi.

Profeettojen ja ylhäisimpien enkelien jälkeen Profeetan seuralaiset ovat kaikista luoduista ylevimpiä. Jokaisen heistä nimi on mainittava kunnioittavasti sanan ”kunnianarvoisa” tai ilmauksen ”(radiyallahu ‘anhu)” kanssa. Kaikkia, jotka uskovat Muhammadin (‘alaihis-salam) olevan profeetta, eli kaikkia muslimeja heidän kansallisuudestaan tai kotimaastaan riippumatta, kutsutaan Muhammadin (‘alaihis-salam) ummaksi eli kansaksi. Jokainen Profeetan seuralainen on ylevämpi kuin koko tämä umma. Profeetan seuralaisten hyveistä ja ylemmyydestä sanotaan Koraanin jakeissa (maal-selityksen mukaan): ”Te olette paras kansoista.”1 ”Allah (ta‘ala) on tyytyväinen niihin, jotka ensimmäisinä uskoivat muhajirien ja ansarien joukosta, sekä niihin, jotka seuraavat heidän esimerkkiään hyvyydessä (jotka kulkevat heidän tietään). Ja hekin ovat tyytyväisiä Allahiin (ta‘ala). Allah (ta‘ala) on valmistanut heille paratiisipuutarhoja, joiden alla virtaavat joet. He pysyvät siellä ikuisesti. Se on suuri pelastus.”2 ”Muhammad (‘alaihis-salam) on Allahin (ta‘ala) profeetta. Kaikki ne, jotka ovat hänen kanssaan (eli Profeetan seuralaiset), ovat ankaria uskottomia kohtaan, mutta armollisia toisiaan kohtaan. Voit nähdä heidät usein kumartamassa (ruku‘, rukouksessa tehtävä kumarrus kädet polvilla) ja maahan kumartumassa (sajda, rukouksessa tehtävä otsan painaminen maahan). Näillä palvontateoillaan sekä ihmisille osoittamallaan myötätunnolla ja rakkaudella he tavoittelevat Janab al-Haqqin suosiota ja Hänen tyytyväisyyttään. Heidän kasvoistaan näkyy, että he kumartuvat paljon maahan (heidän kasvoissaan on sajdan merkkejä ja jälkiä). Näin heitä kuvataan Toorassa (Tawrat). Evankeliumissa (Injil) heitä kuvataan näin: He ovat kuin laiho, joka työntää esiin versonsa ja vahvistaa sitä, niin että se tulee vankaksi ja seisoo lujana korrellaan kylväjien iloksi. (Profeetan seuralaiset olivat sellaisia: vaikka heitä oli aluksi vähän ja he olivat heikkoja, heidän määränsä kasvoi ja he vahvistuivat.) Tämä vertaus sai uskottomat ja kieltäjät vihaisiksi ja raivoihinsa. Allah (ta‘ala) on luvannut anteeksiannon ja suuren palkan niille, jotka uskovat ja tekevät hyviä tekoja.”3

Muutamia Profeetan seuralaisia koskevia hadithejä:

”Älkää herjatko seuralaisiani! Vaikka joku, joka elää seuralaisteni jälkeen, antaisi hyväntekeväisyyteen (sadaqa) vuoren verran kultaa, hän ei saisi siitä yhtä suurta palkkiota (thawab), ei edes puolta siitä, minkä yksi seuralaisistani saa antaessaan kourallisen ohraa!”4

”Seuralaiseni ovat kuin taivaan tähdet. Ketä tahansa heistä seuraatte, saatte johdatuksen (hidayat) oikealle tielle.”5

”Varokaa olemasta vihamielisiä seuralaisiani kohtaan! Pelätkää Allahia (ta‘ala)! Ne, jotka rakastavat heitä, rakastavat heitä siksi, että rakastavat minua. Ne, jotka ovat heille vihamielisiä, ovat olleet vihamielisiä minulle. Ne, jotka loukkaavat heitä, ovat loukanneet minua. Ja se, joka loukkaa minua, loukkaa totisesti Allahia (ta‘ala).”

”Kansastani parhaita ovat ne, jotka elävät minun aikanani (Profeetan seuralaiset). Heidän jälkeensä parhaita ovat uskovat, jotka tulevat heidän jälkeensä, ja sitten ne, jotka tulevat näiden jälkeen.”

”Helvetin tuli ei polta muslimia, joka on nähnyt minut, eikä muslimia, joka on nähnyt ne, jotka ovat nähneet minut.”6

Nämä Koraanin jakeet ja hadithit osoittavat selvästi Profeetan seuralaisten ylemmyyden ja hyveet.

Profeetan seuralaiset ovat luotettavimpia auktoriteetteja uskonnon säännöissä, sillä he oppivat Koraanin Profeetaltamme ja opettivat ja selittivät sen niille, jotka tulivat heidän jälkeensä. Tieto siitä, mitä Profeettamme teki ja sanoi, perustuu siihen, mitä he itse näkivät ja kuulivat ja kertoivat.

Näin ne määräykset, jotka he yhdessä välittivät, muodostivat hadithien perustan. Islamissa umman yhteisymmärrys (ijma al-umma) eli oppineiden yksimielisyys toteutui täysin ja täydellisesti vain seuralaisten aikana. Lisäksi jokainen seuralainen on mujtahid-oppinut (itsenäisiin johtopäätöksiin kykenevä oppinut), jonka sana on uskonnossa todiste. He ovat ylevämpiä kuin kaikki myöhemmät mujtahidit. Ahl as-Sunnan oppineet jakavat Profeetan seuralaiset (radiyallahu ta‘ala ‘anhum ajma‘in) ylevyytensä mukaan kolmeen ryhmään: 1. Muhajirit (muuttajat): He ovat niitä, jotka ennen Mekan valloitusta jättivät kotinsa, kotiseutunsa ja sukulaisensa Mekassa tai muualla ja muuttivat Medinaan. He tulivat Allahin Lähettilään (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) luo jo uskovina tai tulivat uskoon saavuttuaan hänen luokseen. Kunnianarvoisa Amr ibn As on yksi heistä (radiyallahu ta‘ala ‘anhum ajma‘in).

2. Ansarit (auttajat, tukijat): Ansareiksi kutsutaan muslimeja, jotka asuivat Medinan kaupungissa tai sen lähistöllä, sekä Ausin ja Khazrajin heimoihin kuuluneita. Nimi johtuu siitä, että he lupasivat kaikenlaista apua ja uhrauksia Mestarillemme Allahin Lähettiläälle ja mekkalaisille ja pitivät lupauksensa (radiyallahu ta‘ala ‘anhum ajma‘in).

3. Muut sahabit: Nämä ovat muslimeja, jotka eivät olleet muhajireja eivätkä ansareja, vaan tulivat muualta ja saivat kunnian olla Mestarimme Profeetan (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) seurassa. Heihin kuuluvat ne, jotka tulivat uskoon Mekan valloituksen aikaan tai muualla. Heitä kutsutaan vain sahabeiksi (radiyallahu ta‘ala ‘anhum ajma‘in). Allahin Lähettilään neljä kalifia ovat Profeetan seuralaisista ylhäisimpiä. Heidän kalifikautensa järjestyksessä he ovat: kunnianarvoisa Abu Bakr, kunnianarvoisa ‘Umar, kunnianarvoisa ‘Uthman ja kunnianarvoisa Ali. Heidän jälkeensä ylevimpiä ovat ne loput kuusi niistä kymmenestä onnekkaasta, joille annettiin ilosanoma Paratiisista (‘Ashara al-Mubashshara): Talha ibn Ubaidullah, Zubair ibn Awwam, Abdurrahman ibn Awf, Sa‘d ibn Abi Waqqas, Sa‘id ibn Zaid ja Abu Ubaida ibn Jarrah, sekä kunnianarvoisat Hasan ja Husain (radiyallahu ta‘ala ‘anhum ajma‘in).

”Seuralaiseni ovat kuin taivaan tähdet. Ketä tahansa heistä seuraatte, saatte johdatuksen (hidayat) oikealle tielle.” Hadith as-sharif

Heidän jälkeensä ylhäisimpiä ovat ne neljäkymmentä, jotka tulivat ensimmäisinä muslimeiksi. Heidän jälkeensä tulevat ne kolmesataakolmetoista seuralaista, jotka osallistuivat Badrin taisteluun, ja sitten ne seitsemänsataa sankaria, jotka taistelivat Uhudin taistelussa. Heidän jälkeensä ylhäisimpiä ovat ne tuhatneljäsataa, jotka kuusi vuotta hijran jälkeen (628 jaa.) antoivat puun alla Allahin Lähettiläälle lupauksen sanoen: ”Mieluummin kuolemme kuin perääntymme!” Tätä tunnettua liiton valaa kutsutaan nimellä ”Bai‘at ar-Ridwan” (Mielisuosion vala).7

Profeetan seuralaisten lukumäärä: Mekan valloituksessa seuralaisia oli kaksitoista tuhatta, Tabukin sotaretkellä kolmekymmentä tuhatta ja Allahin Lähettilään jäähyväispyhiinvaelluksella yhdeksänkymmentä tuhatta. Kun Allahin Lähettiläs siirtyi Tuonpuoleiseen, maan päällä eli noin satakaksikymmentäneljätuhatta seuralaista. Tästä on olemassa myös muita kertomuksia.8

Profeetan seuralaisista viimeisinä lähtivät tästä maailmasta seuraavat: Abdullah ibn Awfa menehtyi Kufassa vuonna 86 hijran jälkeen (705 jaa.), Abdullah ibn Yasr Damaskoksessa vuonna 88 (706 jaa.), Sahl ibn Sa‘d Medinassa vuonna 91 (709 jaa.) satavuotiaana, Anas ibn Malik Basrassa vuonna 93 (711 jaa.) ja Abu’t-Tufail Amir ibn Wasila Mekassa vuonna 100 (718 jaa.) (radiyallahu ta‘ala ‘anhum ajma‘in). Profeettamme siirryttyä Tuonpuoleiseen ja neljän kalifin aikana Profeetan seuralaiset pysyivät uskollisina lupaukselleen levittää islamin uskontoa ja ponnistella Allahin tiellä (jihad). He eivät koskaan pettäneet sanaansa. Yksimielisesti he jättivät kotinsa ja maansa, lähtivät Arabian niemimaalta ja levittäytyivät kaikkialle. Useimmat lähteneistä eivät palanneet, vaan he ponnistelivat Allahin tiellä siellä, minne menivät, ja levittivät islamin uskontoa kuolemaansa asti. Näin monet maat valloitettiin lyhyessä ajassa, ja islam levisi nopeasti valloitetuissa maissa. Kaikki Profeetan seuralaiset ovat oikeamielisiä (‘adil). He kaikki ovat osallistuneet islamin välittämiseen. He kokosivat Koraanin, ja he välittivät hadithit Profeetaltamme. Heidän kaikkien rakastamisensa on Ahl as-Sunnan uskoon kuulumisen tärkein ja välttämätön ehto. (Profeetan seuralaisten palveluksista islamin uskonnolle, heidän esimerkillisestä elämästään, hyveistään, heidän kaikkien nimistään ja elämäkerroistaan on kirjoitettu ja julkaistu monia teoksia. Hakikat Kitabevin julkaisemat turkinkieliset kirjat ”Eshâb-ı Kirâm” ja ”Menâkıb-ı Çihâr Yâr-i Güzîn” ovat hyvin arvokkaita. Englanniksi kustantaja on julkaissut kirjan ”Sahaba – the Blessed”, jonka voi ladata maksutta sivustolta hakikatkitabevi.net.)

Muhammad on maailmojen Herran rakastettu,
hänen kehonsa on puhdas, nimensä Ahmad, hän on armo maailmoille.
Hänen luonteensa on kaunein, hänelle sanottiin: ”Ellet sinä olisi…” (Lawlaka),
hän on tiedon, hyvien tapojen (adab), hengellisen runsauden (fayz), valon ja rakkauden lähde.
Hän on totuudellinen välittäjä Totuuden (Haqq) ja palvelijan välillä,
hänen sanansa on sielujen lääke, hänen nimensä poistaa sydänten ruosteen.
Hän on todellinen parantaja murheellisille, sydämeltään sairaille,
ei vain hän itse, vaan hänen ummansakin on enkeleitä korkeampi.
Tälle valitulle palvelijalleen Totuus lähetti auttajia:
rakkaimmista palvelijoistaan Hän teki hänelle seuralaiset.
Allahin Lähettiläs sanoi: ”Heidän tiensä on minun tieni”,
hän osoitti heidän vuosisatansa vuosisadoista parhaaksi.
He rakastivat Muhammad Mustafaa enemmän kuin omaa henkeään,
omaisuuden, vallan ja virat he jättivät hänen tähtensä.
He antoivat auliisti henkensä islamin levittämiseksi.
Oi Herra, mikä kaunis tila, oi Herra, mikä kunnia!
Yksikin hetki hänen seurassaan (sohbat) puhdisti heidän alemman itsensä (nafs),
heidän sydämensä täyttyivät Allahin tuntemisesta (ma‘rifat), hengellisestä runsaudesta (fayz), valosta ja Hänen ilmentymästään (tajalli).
Tilat, jotka ovat Allahin ystäville (awliya) ominaisia, he saavuttivat hetkessä,
ja he seurasivat häntä aina – mikä suuri kunnia!
He kaikki ovat oikeudenmukaisia eivätkä tee kenellekään vääryyttä,
eivät he koskaan halunneet kalifaattia itsensä vuoksi.
Eivät he sen tähden taistelleet eivätkä vahingoittaneet toisiaan,
he ovat korkeimmalla tasolla, ja kaikki he ovat mujtahideja.