SOTARETKET (GHAZAT JA SARIYYAT)

Safar, ghaza ja sariyya

Mestarimme Luomakunnan Ylpeys (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) järjesti sariyyoja (hyökkäysjoukkoja, osastoja) eli pieniä sotilasryhmiä1 suojellakseen Medinaa ja tarkkaillakseen vihollisen liikkeitä. Näihin sariyyoihin, joihin Allahin Lähettiläs ei itse osallistunut vaan jotka hän lähetti uskottomia vastaan, osallistui viidestä neljäänsataan henkilöä. Sotia, joihin Mestarimme Profeetta itse osallistui ja joita hän johti, kutsutaan nimellä ghaza (ghazwa). Sotaretkiä kutsutaan nimellä safar.

Rakas Profeettamme ryhtyi tarvittaviin turvatoimiin estääkseen vihollisen yllätyshyökkäykset: hän järjesti Medinaan pysyvät vartiot ja lähetti partioita.

Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) teki kaksikymmentäseitsemän sotaretkeä (ghaza). Ne ovat Abwa (Waddan), Buwat, ensimmäinen Badr (Safawan), Dhu’l-Ushaira, Badr (Badr al-Kubra), Karkarat al-Qadr, Bani Qainuka, Sawiq, Ghatfan (Anmar, Dhi Amr), Bahran (Bani Sulaim, Najran), Uhud, Hamra al-Asad, Bani Nadir, pieni Badr (Badr as-Sugra), Dhat ar-Riqa‘, Dumat al-Jandal, Muraisi (Bani Mustaliq), Khandaq (Ahzab), Bani Quraiza, Bani Lihyan, Ghaba (Dhi Qarda), Khaibar, Wadi al-Qura, Mekan valloitus, Hunain, Taif ja Tabuk.

Näistä sotaretkistä taistelu käytiin vain yhdeksässä. Ne olivat Badr (Badr al-Kubra), Uhud, Muraisi (Bani Mustaliq), Khandaq (Ahzab), Bani Quraiza, Khaibar, Wadi al-Qura, Hunain ja Taif. Mekka vallattiin ilman taistelua, ja kaikki sen asukkaat tulivat muslimeiksi.

Muilla sotaretkillä taistelua ei käyty: joissakin tehtiin sopimus, joissakin vihollinen antautui, osa uskottomista ei uskaltanut kohdata islamin sotilaita, ja useimmat uskottomat pakenivat ja piiloutuivat vuorille heti kuultuaan islamin sotilaiden olevan tulossa.

Tämän sanan avulla kaikki valtiot löytävät pelastuksen ja onnen:
”Ole valmis sotaan, jos haluat rauhaa ja hyvinvointia.”
Abdulhaq Molla

Ensimmäiset sariyyat – kunnianarvoisan Hamzan joukot

”Lähtekää sotaretkelle Allahin (ta‘ala) tiellä Allahin (ta‘ala) nimeä lausuen! Taistelkaa niitä vastaan, jotka kieltävät Allahin (ta‘ala).” Hadith as-sharif

Monijumalaisia oli tarpeen heikentää kaupallisesti ja taloudellisesti ja saada heidät järkiinsä. Tätä varten Syyriaan johtavat kauppareitit oli katkaistava. Tuolloin levisi tieto, että monijumalaisten karavaani kulki Medinan läheltä. Hijran ensimmäisen vuoden seitsemännen kuukauden, ramadanin, alussa rakas Profeettamme käski valmistautua viipymättä sotaretkeen ja nimitti kunnianarvoisan Hamzan kolmenkymmenen ratsumiehen komentajaksi. Neuvottuaan häntä pelkäämään Allahia (ta‘ala) ja kohtelemaan alaisiaan hyvin hän sanoi: ”Lähtekää sotaretkelle Allahin (ta‘ala) tiellä Allahin (ta‘ala) nimeä lausuen! Taistelkaa niitä vastaan, jotka kieltävät Allahin (ta‘ala)…” Hän antoi kunnianarvoisalle Hamzalle valkoisen lipun ja saattoi hänet matkaan.

Kunnianarvoisa Hamza ratsumiehineen lähti liikkeelle monijumalaisten karavaania vastaan, jota suojasi kolmesataa ratsumiestä. Kun Damaskoksesta Mekkaan matkalla ollut karavaani saapui Sifr al-Bahr -nimiseen paikkaan, se kohtasi muslimisoturit (mujahid). Kunnianarvoisat seuralaiset järjestäytyivät heti taistelurintamaan ja valmistautuivat taisteluun. Silloin paikalla ollut Majdi ibn Amr al-Juhani kiirehti paikalle ja asettui heidän väliinsä. Majdi ibn Amr al-Juhani oli molempien osapuolten liittolainen. Kun hän näki, että muslimeja oli hyvin vähän ja monijumalaisia hyvin paljon, hän ajatteli, että muslimit saattaisivat hävitä. Toivoen muslimien valtion säilyvän ikuisesti hän toimi välittäjänä ja sai molemmat osapuolet luopumaan taistelusta. Tämän jälkeen kunnianarvoisa Hamza ja hänen toverinsa palasivat Medinaan. Kun Mestarimme Profeetta kuuli, mitä Majdi oli tehnyt, hän ilmaisi tyytyväisyytensä ja sanoi: ”Hän teki siunatun, hyvän ja oikean teon.”2

Ubaida ibn Harithin joukot

Sariyyat jatkuivat. Kunnianarvoisa Ubaida ibn Harith asetettiin kuudenkymmenen tai kahdeksankymmenen muslimisoturin johtoon, ja hänet lähetettiin Rabighiin. Heti kun kaksi joukkoa kohtasivat, molemmat osapuolet alkoivat ampua nuolia. Islamin sotilaista ensimmäisenä nuolen ampui Sa‘d ibn Abi Waqqas. Kaksisataa Abu Sufyanin komentamaa monijumalaista luuli, että suurin osa islamin sotajoukosta väijyi piilossa, pelästyi muslimeja ja pelastautui pakenemalla.3

Taistelkaamme Allahin tiellä ja saavuttakaamme kunnia, niin, kunnia…
Koraanissa kunnianarvoisa Yazdan lupaa voiton.

Ensimmäiset sotaretket – Waddanin sotaretki

”Ilouutinen niille, jotka kuolevat hajj-matkalla, ja niille, jotka lähtevät sotaretkelle Allahin tiellä!” Hadith as-sharif

Sitä kutsutaan myös Abwan sotaretkeksi. Se oli Allahin Lähettilään ensimmäinen sotaretki. Se tapahtui hijran jälkeisenä kahdentenatoista kuukautena. Kunnianarvoisa Sa‘d ibn Ubada jätettiin Medinaan sijaiseksi. Kuudenkymmenen miehen kanssa marssittiin Quraishia ja Bani Damran heimoa vastaan. Kunnianarvoisa Hamza kantoi lippua. Mekkalaisia ei kohdattu. He saapuivat Waddan-nimiseen paikkaan. Bani Damran heimon kanssa tehtiin kirjallinen sopimus. Sen mukaan:

1- Damran pojat eivät missään olosuhteissa auta vihollista,

2- muslimit takaavat Damran poikien hengen ja omaisuuden,

3- ja vastineeksi Damran pojat rientävät viipymättä apuun, kun Mestarimme Profeetta kutsuu heidät sotaan.

Buwatin sotaretki

Se oli Allahin Lähettilään toinen sotaretki. Se tapahtui hijran toisena vuonna rabi‘ al-awwal -kuussa. Kunnianarvoisa Sa’ib ibn ‘Uthman ibn Maz‘un jätettiin Medinaan sijaiseksi. Kun saatiin tieto, että Abu Sufyanin johtama sadan monijumalaisen karavaani oli matkalla Damaskokseen kahdentuhannen viidensadan kamelin kanssa, Quraishin karavaania vastaan marssittiin kahdensadan miehen voimin. Vaikka he etsivät joka jalanjäljen aina Buwatin vuorelle asti, monijumalaisia ei saatu kiinni.

Dhu’l-Ushairan sotaretki

Se tapahtui hijran jälkeisen kuudennentoista kuukauden alussa. Saatiin tieto, että Mekan monijumalaisten suuri kauppakaravaani oli matkalla Abu Sufyanin johdolla Damaskokseen. Allahin Lähettiläs jätti Abu Salama ibn Abdulasadin sijaisekseen. Lipun hän antoi kunnianarvoisalle Hamzalle (radiyallahu ‘anhu). Heillä oli kolmekymmentä kamelia, joilla he ratsastivat vuorotellen. Sadanviidenkymmenen tai kahdensadan muslimisoturin kanssa he saapuivat Ushaira-nimiseen paikkaan ja odottivat siellä muutaman päivän. Karavaania ei kuitenkaan saatu kiinni. He tekivät rauhan Mudlijin poikien kanssa ja palasivat Medinaan.

Ensimmäinen Badrin sotaretki

Sitä kutsutaan myös Safawanin sotaretkeksi. Buwatin sotaretkeltä paluusta oli kulunut vasta muutama päivä, kun saatiin tieto, että Kurz ibn Jabir Fihri -niminen quraishilainen oli miehineen hyökännyt Jamma-vuorelle ja ajanut pois siellä laiduntaneen karjan ja kamelit.

Mestarimme Profeetta jätti Zaid ibn Harithan sijaisekseen ja lähti joidenkin seuralaistensa kanssa tapahtumapaikalle. Tällä kertaa hän antoi lipun kunnianarvoisalle Alille.

Kun muslimisoturit saapuivat paikalle, Kurz ja muut olivat jo jättäneet eläimet ja hävittäneet jälkensä. Vaikka he kävivät läpi jokaisen kiven aina Badrin lähellä olevaan Safawanin laaksoon asti, heitä ei löydetty.

Abdullah ibn Jahshin joukot (Batn an-Nakhlan sariyya)

Eräänä päivänä Mestarimme Profeetta halusi lähettää sariyyan Nakhlaan tarkkailemaan Quraishin monijumalaisia. Lähetettävien sotilaiden komentajaksi hän halusi nimittää kunnianarvoisan Abu Ubaida ibn Jarrahin. Kun Abu Ubaida ibn Jarrah sai tämän käskyn, hän alkoi itkeä tuskasta, koska joutuisi olemaan kaukana Profeetastamme.

Allahin Lähettiläs nimitti hänen sijastaan komentajaksi kunnianarvoisan Abdullah ibn Jahshin.4

Abdullah ibn Jahsh oli yksi niistä, jotka elivät islamia palavalla innolla. Kun hänestä tuli muslimi, uskottomat kiduttivat häntä käsittämättömällä tavalla, mutta hän vastusti heitä uskonsa voimalla ja kesti lujana kärsimykset ja vaikeudet. Tämän vuoksi Mestarimme Profeetta sanoi hänestä seuralaisilleen: ”… Hän on teistä se, joka kestää ja sietää parhaiten nälkää ja janoa.” Abdullah ibn Jahsh oli kuullut ne ilosanomat, jotka Mestarimme Profeetta oli ilmoittanut marttyyreista (shahid), ja hän janosi aina marttyyrikuolemaa. Taisteluissa hän taisteli sankarillisesti eturintamassa.

Kunnianarvoisa Abdullah ibn Jahsh kertoo: ”Sinä päivänä Lähettiläs (‘alaihis-salam) kutsui minut yörukouksen suoritettuaan luokseen ja sanoi: ’Tule luokseni huomenna aikaisin aamulla. Ota myös aseesi mukaan. Lähetän sinut erääseen paikkaan.’

Aamulla menin moskeijaan. Minulla oli miekka, jousi, nuolet ja nuoliviini, ja kilpi oli vieressäni. Aamurukouksen suoritettuaan Lähettiläs (‘alaihis-salam) palasi kotiinsa. Olin tullut sinne ennen häntä ja odotin oven edessä. Hän löysi muutamia muhajireja, joiden oli määrä lähteä kanssani. Hän sanoi: ’Olen nimittänyt sinut heidän komentajakseen’, ja antoi minulle kirjeen. Hän sanoi: ’Lähde! Avaa kirje, kun olet matkannut kaksi yötä. Toimi niin kuin siinä käsketään.’ Kysyin: ’Oi Allahin Lähettiläs! Mihin suuntaan minun pitää lähteä?’ Hän vastasi: ’Kulje Najdiyyan tietä. Suuntaa Rakiyyaan, kaivolle!’”

Kun Abdullah ibn Jahsh sai Nakhlan retken johdettavakseen, hänelle annettiin ensimmäistä kertaa arvonimi Amir al-Mu’minin. Hän oli islamin ensimmäinen komentaja, joka sai tämän arvonimen. Kaksi päivää myöhemmin, kun hän oli saapunut kahdeksan tai kahdentoista miehen joukkonsa kanssa Malal-nimiseen paikkaan, hän avasi kirjeen. Siinä luki:

”Bismillah ir-Rahman ir-Rahim. Kun olet lukenut tämän kirjeen, jatka matkaa Allahin (ta‘ala) nimessä ja Hänen siunauksellaan, kunnes saavut Nakhlan laaksoon Mekan ja Taifin välillä. Älä pakota ketään tovereistasi lähtemään kanssasi! Tarkkaile, seuraa ja valvo quraishilaisia ja Quraishin karavaania Nakhlan laaksossa. Ilmoita meille, mitä he tekevät.”

Luettuaan kirjeen Amir al-Mu’minin kunnianarvoisa Abdullah ibn Jahsh sanoi: ”Olemme Allahin (ta‘ala) palvelijoita, ja Hänen luokseen me kaikki palaamme. Olen kuullut ja totellut. Täytän Allahin (ta‘ala) ja Hänen rakkaan Lähettiläänsä käskyn.” Hän suuteli kirjettä ja painoi sen kunnioituksen merkiksi päätään vasten. Sitten hän kääntyi tovereidensa puoleen ja sanoi: ”Se teistä, joka kaipaa marttyyriutta, voi tulla mukaani. Joka ei halua tulla, voi palata. En pakota ketään teistä. Jos ette tule, menen yksin ja täytän Lähettilään (‘alaihis-salam) käskyn.” Hänen toverinsa vastasivat yhdestä suusta: ”Olemme kuulleet Mestarimme Profeetan käskyt. Olemme kuuliaisia Allahille (ta‘ala), Allahin Lähettiläälle (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) ja sinulle. Lähde Allahin (ta‘ala) siunauksella minne haluat.”

Tämä pieni joukko, jossa oli mukana myös kunnianarvoisa Sa‘d ibn Abi Waqqas, suuntasi kohti Hijazia ja saapui Nakhlaan. He piiloutuivat erääseen paikkaan ja alkoivat tarkkailla ohi kulkevia quraishilaisia. Samassa ohi kulki Quraishin karavaani. Kamelit oli lastattu tavaroilla. Muslimisoturit lähestyivät karavaania ja kutsuivat heitä islamiin, ja kun he eivät hyväksyneet kutsua, alkoi taistelu. He tappoivat yhden heistä ja ottivat kaksi vangiksi; yhtä he eivät saaneet kiinni, koska hän oli ratsain. Kaikki uskottomien omaisuus jäi muslimisotureille. Abdullah ibn Jahsh erotti tästä sotasaaliista viidenneksen Mestarillemme Allahin Lähettiläälle. Tämä oli ensimmäinen muslimien ottama sotasaalis.5

Mestarimme Profeetta selitti vangeille islamia ja kehotti heitä uskomaan. Hakam ibn Kaisan tuli muslimiksi. ‘Uthman ibn Kaisan torjui islamin ja lähti Mekkaan.

Masjid al-Qiblatain

”Oi Jibril! Toivoisin, että Allah (ta‘ala) kääntäisi kasvoni juutalaisten qiblasta kohti Kaabaa.” Hadith as-sharif

Seitsemäntoista kuukautta oli kulunut siitä, kun rakas Profeettamme (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) oli muuttanut Medina al-Munawwaraan. Siihen asti he olivat aina rukoilleet kasvot kohti Bait al-Maqdisia Quds ash-Sharifissa (Jerusalemissa). Noina päivinä Mestarillemme Allahin Lähettiläälle kerrottiin, että juutalaiset sanoivat: ”Miten outoa! Hänen uskontonsa on eri kuin meidän, mutta hänen qiblansa on sama kuin meidän!” Nämä sanat pahoittivat Profeettamme siunatun sydämen.

Eräänä päivänä, kun Jibril (‘alaihis-salam) tuli, Profeettamme sanoi hänelle: ”Oi Jibril! Toivoisin, että Allah (ta‘ala) kääntäisi kasvoni juutalaisten qiblasta kohti Kaabaa.”

Jibril (‘alaihis-salam) vastasi: ”Olen vain palvelija. Pyydä sitä Allahilta (ta‘ala)!”

Tämän jälkeen ilmoitettiin Lehmän suuran (Surat al-Baqara) 144. jae. Siinä sanotaan (maal-selityksen mukaan): ”(Oi Rakastettuni!) Totisesti Me näemme, kuinka kasvosi kääntyvät yhä uudelleen kohti taivasta (ilmoitusta – wahy – odottaen). Siksi Me käännämme sinut qiblaan, johon olet tyytyväinen. Käännä nyt kasvosi kohti Masjid al-Haramia (Kaabaa). (Oi uskovat!) Missä ikinä olettekin, kääntäkää tekin rukouksessa kasvonne sitä kohti. Ei ole epäilystäkään siitä, että ne, joille Kirja on annettu, tietävät varmasti, että tämä qiblan muutos on totuus heidän Herraltaan. Eikä Allah (ta‘ala) ole tietämätön siitä, mitä he tekevät.”

Kun tämä jalo jae ilmoitettiin tiistaina sha‘ban-kuun puolivälissä, Mestarimme Allahin Lähettiläs johti seuralaistensa keskipäivän rukousta tai iltapäivärukousta Bani Saliman moskeijassa. Rukouksen kolmannessa rakassa tuli käsky kääntyä kohti Kaabaa. Heti ilmoituksen saatuaan hän kääntyi kohti Kaaba al-Mu‘azzamaa. Seuralaiset seurasivat Mestariamme Habib al-Akramia ja kääntyivät samaan suuntaan. Siitä lähtien tätä moskeijaa on kutsuttu nimellä Masjid al-Qiblatain eli kahden qiblan moskeija.

Mestarimme Allahin Lähettiläs meni myös Qubaan, rakensi siunatuilla käsillään uudelleen ensimmäisenä rakennetun moskeijan mihrabin ja kunnosti moskeijan seinät.6

Masjid al-Qiblatain

Muslimien ensimmäinen qibla oli luoteessa sijaitseva Masjid al-Aqsa. Se oli myös juutalaisten qibla. Juutalaiset pilkkasivat seuralaisia sanoen, että muslimit kääntyvät heidän qiblaansa kohti. Rakas Profeettamme (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) rukoili Janab al-Haqqia, että qiblaksemme tulisi Kaaba al-Mu‘azzama. Kun Mestarimme Allahin Lähettiläs johti tässä moskeijassa keskipäivän rukousta (toisen kertomuksen mukaan iltapäivärukousta), ilmoitettiin jae, jonka merkitys on ”Kääntykää Kaabaa kohti”, ja hän kääntyi kaakkoon, kohti Kaaba al-Mu‘azzamaa. Siksi tätä moskeijaa kutsutaan nimellä Masjid al-Qiblatain, kahden qiblan moskeija.