USKOSTA LUOPUMISEN LIIKKEET

”Oi rakas Profeettani! Sano: ’Jos rakastatte Allahia ja haluatte Allahin rakastavan teitäkin, seuratkaa minua! Allah rakastaa niitä, jotka seuraavat minua.’” Imranin perheen suura, 3:31

Mestarimme Profeetan (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) 23 profeettavuoden aikana koko Arabian niemimaa ja monet ihmiset muualtakin tulivat joukoittain muslimeiksi. He uskoivat Allahiin (ta‘ala) ja seurasivat jokaisessa sanassa ja teossa profeettaa, jonka Hän oli lähettänyt. Kun Allahin Lähettiläs kuoli, maan päällä oli yli 124 000 (erään toisen kertomuksen mukaan noin 150 000) seuralaista. Jäähyväis-hajjin jälkeen osa arabeista julistautui profeetoiksi. Ensimmäinen heistä oli Aswad al-Ansi Bani Ansin heimosta. Hänen oikea nimensä oli Abhala ibn Ka‘b. Erilaisin juonin hän petti monia Jemenin asukkaita. Myös Najranin väki seurasi häntä. Hän valtasi San‘an ja laajensi eripuran (fitna) piiriä. Vaikka Allahin Lähettiläs (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) oli sairas, hän kiinnitti suurta huomiota Aswad al-Ansin kaltaisten valehtelijoiden aiheuttamaan tuhoon. Kun tämä valehtelija surmattiin, siitä ilmoitettiin Mestarillemme Profeetalle ilmoituksella (wahy). Allahin Lähettiläs kertoi ilosanoman seuralaisilleen seuraavana päivänä sanoen: ”Viime yönä yksi veljistämme surmasi valehtelija Aswad al-Ansin.”

Mestarimme Profeetan kuoltua alkoi tekopyhien, juutalaisten ja kristittyjen yllytyksestä joukoittaisia uskosta luopumisen (irtidad) liikkeitä. Nämä liikkeet laajenivat huomattavasti. Kun Allahin Lähettiläs oli kuollut, jalot seuralaiset (‘alaihim-ur-ridwan) valitsivat yksimielisesti kunnianarvoisan Abu Bakrin kalifiksi. Osa beduiiniarabeista, jotka näyttivät muslimeilta mutta eivät vielä olleet lämmenneet islamille, käytti Mestarimme Profeetan kuolemaa tilaisuutena ja kieltäytyi suorittamasta pakollisia palvontatekoja (fard), erityisesti antamasta zakatia. He surmasivat ne jalot seuralaiset, jotka tulivat heidän luokseen virkatehtävissä. He hylkäsivät islamin uskonnon. Heistä tuli uskosta luopuneita (murtad). Virkamiehiä alkoi palata Jemenistä ja muualta synkkien uutisten kera. Luopumisen vaara kasvoi yhtäkkiä. Kaikkialla vallitsi kauhu. Luopioiden määrään verrattuna muslimeja oli hyvin vähän. Abu Bakr as-Siddiq (radiyallahu ‘anhu) päätti taistella luopioita vastaan. Hän teki yöllä rajun hyökkäyksen Medinaa vastaan hyökkäämään valmistautuvaa vihollista vastaan ja taisteli aamuun asti. Hän hajotti heidät kaikki. Hän nousi kamelinsa selkään lähteäkseen taistelemaan kauempana olevia luopioita vastaan.

Kunnianarvoisa Aisha kertoi: ”Kun isäni niinä päivinä, jolloin arabit olivat luopuneet uskosta, veti miekkansa ja nousi kamelinsa selkään, kunnianarvoisa Ali tuli hänen luokseen, tarttui kamelin ohjaksiin ja sanoi: ’Oi Allahin Lähettilään kalifi! Minne olet menossa? Sanon sinulle sen, mitä Allahin Lähettiläs sanoi sinulle Uhudin taistelun päivänä: Pistä miekkasi tuppeen! Älä polta meitä kuolemallasi! Vannon Allahin kautta, että jos sinulle tapahtuu jotakin, muslimit eivät sinun jälkeesi enää koskaan löydä järjestystä!’” Kaikki jalot seuralaiset olivat kunnianarvoisan Alin kanssa samaa mieltä (radiyallahu ta‘ala ‘anhum ajma‘in). Kalifi palasi valaistuun Medinaan. Hän lähetti joukkoja luopioita vastaan. Ensin kalifi marssi neljää Medinan lähellä olevaa heimoa vastaan ja alisti ne. Sitten hän lähetti joukkoja yhtätoista heimoa vastaan. Näistä Ikriman johtamat joukot eivät pystyneet vastustamaan Musailiman 40 000 sotilasta Yamamassa.

Kalifi lähetti Khalid ibn Walidin avuksi. Khalid kukisti Tulaiha ibn Khuwailidin, Sajah bint al-Harithin ja Malik ibn Nuwairan ja palasi Medinaan. Hän saavutti suuren voiton myös Yamamassa. Hän surmasi 20 000 luopiota. Lähes kaksituhatta muslimia sai marttyyrikuoleman. Amr ibn As toi Khuza‘an heimon uskoon. Ala’ ibn al-Hadrami kävi Bahrainissa kiivaita taisteluja ja hajotti luopiot. Huzaifa, Arfaja ja Ikrima yhdistivät voimansa Omanissa ja Bahrainissa ja kukistivat luopiot. He surmasivat kymmenentuhatta luopiota. Kalifi lähetti Khalid ibn Walidin kohti Irakia. Hän otti Hirasta satatuhatta kultarahaa suojeluveroa (jizya) ja kukisti Hurmuzin johtaman Iranin armeijan. Hän tuhosi 30 000 miehen armeijan Basrassa. Avuksi tulleesta vihollisarmeijasta kaatui 70 000 epäuskoista. Sitten hän valtasi monissa taisteluissa suuria kaupunkeja. Kalifi kokosi armeijan Medinassa ja lähetti Abu Ubaidan kohti Damaskosta ja Amr ibn Asin Palestiinaan. Sitten hän lähetti Yazid ibn Abi Sufyanin Damaskokseen vahvistukseksi. Seuraavaksi hän kokosi sotilaita ja lähetti heidät kunnianarvoisan Mu‘awiyan johdolla tämän veljen Yazidin avuksi. Khalid ibn Walid lähetettiin Irakista Damaskokseen. Khalid jätti osan sotilaistaan Muthannalle ja tuli Syyriaan monien taisteluiden ja voittojen jälkeen. Islamin sotilaat yhdistyivät ja voittivat suuren bysanttilaisen armeijan Ajnadainissa. Sitten islamin 46 000 hengen armeija voitti pitkien ja hyvin kiivaiden taistelujen jälkeen Herakleioksen 240 000 sotilasta Jarmukissa. Yli satatuhatta bysanttilaista sotilasta kaatui. Kolmetuhatta muslimia sai marttyyrikuoleman. Tässä taistelussa taistelivat myös musliminaiset. Ylipäällikkö Khalid ibn Walid ja divisioonan komentaja Ikrima osoittivat hämmästyttävää sankaruutta. Kaikki nämä voitot saavutettiin kalifin rohkeuden, nerokkuuden, hyvän johtamisen ja siunauksen ansiosta. Kunnianarvoisan Abu Bakrin ylivertaisen päättäväisyyden, horjumattoman tahdon ja armeijaan tekemiensä osuvien järjestelyjen ansiosta kapina ja uskosta luopumisen liikkeet, jotka Allahin Lähettilään kuoleman jälkeen levisivät kuin tulipalo koko Arabian niemimaalle, kukistettiin niinkin lyhyessä ajassa kuin vuodessa. Kunnianarvoisa ‘Umar (radiyallahu ‘anhu) palveli suuresti siinä, että Usaman armeija lähetettiin Syyriaan ja levottomuudet estettiin. Abdullah ibn Suhail esti puheillaan monia luopumasta uskosta. Myös Abu Dujana teki suuren palveluksen tapahtumien tukahduttamisessa. Nu‘man ibn Muqarrin ja Khalid ibn Sa‘id osallistuivat taisteluihin luopioita vastaan ja menestyivät suuresti. Näin luopumisen eripuran (fitna) ei annettu kasvaa, suuri onnettomuus estettiin ja islamin yhtenäisyyttä horjuttamaan pyrkinyt suuri eripuran tuli sammutettiin.

Jotkut, jotka olivat yrittäneet luopua uskosta ja ymmärtäneet, etteivät voisi saavuttaa tavoitteitaan avoimesti, osallistuivat kuitenkin myöhempien aikojen eripuraa lietsoneisiin liikkeisiin. He aiheuttivat muslimien keskuuteen uskonnollisia ja poliittisia erimielisyyksiä.

Näiden tapahtumien jälkeen islamin historiassa alettiin uskonnon hylkäämisestä ja siitä luopumisesta käyttää ilmauksia ”irtija’ (taaksepäin kääntyminen) ja murtaji’ (taaksepäin kääntyvä)”. Kunnianarvoisa Abu Bakr vaikutti suuresti taisteluun luopioita vastaan. Ilman hänen kaltaistaan taitavaa miestä vaara olisi levinnyt koko Arabiaan. Siksi uskovien äiti, kunnianarvoisa Aisha as-Siddiqa (radiyallahu ‘anha), sanoi: ”Kun Anteliaimman Lähettilään (sall-Allahu ‘alaihi wa sallam) sielu otettiin, arabit luopuivat uskosta. Tekopyhyys nosti päätään. Isääni kohdanneet koettelemukset olisivat murskanneet vuoret, jos ne olisivat kohdanneet niitä!”1

Kunnianarvoisa Abu Huraira sanoi: ”Ilman Abu Bakria Muhammadin kansa (umma) olisi tuhoutunut Muhammadin (‘alaihis-salam) kuoleman jälkeen!”2 Hän sanoi myös: ”Vannon Allahin kautta, jonka lisäksi ei ole muuta jumalaa: jos Abu Bakr ei olisi ottanut kalifaattia hoitaakseen, ei olisi jäänyt ketään, joka palvoisi Kaikkivaltiasta Allahia!” ja toisti sen kolme kertaa.

”Ilman Abu Bakria Muhammadin kansa olisi tuhoutunut Muhammadin (‘alaihis-salam) kuoleman jälkeen!” Abu Huraira (radiyallahu ‘anhu)

Abu Raja’ al-Utaridi kertoi: ”Kun tulin Medinaan, näin ihmisten kokoontuneen, ja eräs mies suuteli toisen miehen päätä sanoen: ’Olkoon henkeni uhrina puolestasi! Vannon Allahin kautta, ilman sinua olisimme varmasti tuhoutuneet!’ Kysyin: ’Keitä suutelija ja suudeltu ovat?’ He vastasivat: ’‘Umar suutelee Abu Bakrin päätä, koska tämä kävi sodan luopioita vastaan.’”3

Kunnianarvoisa Aisha kuvailee noita päiviä näin: Allahin Lähettilään kuoltua monet arabiheimot luopuivat uskosta. Muslimit olivat ymmällään kuin pimeänä yönä sateeseen joutuneet. Tuolloin jopa suurin osa mekkalaisista valmistautui hylkäämään islamin. Kunnianarvoisa Suhail ibn Amr asettui Kaaban portille ja puhui mekkalaisille. Hän piti vaikuttavan puheen, hälvensi heidän epäilyksensä ja esti heitä luopumasta uskosta. Hän sanoi heille: ”Oi mekkalaiset! Te olitte viimeisiä niistä, jotka tulivat muslimeiksi. Älkää olko ensimmäisiä niistä, jotka luopuvat uskosta! Vannon Allahin kautta, Kaikkivaltias Allah vie tämän asian varmasti päätökseen, niin kuin Lähettiläs (‘alaihis-salam) sanoi! Kuulin hänen sanovan, kun hän seisoi yksin siinä, missä minä nyt seison: ’Sanokaa kanssani La ilaha illallah, jotta arabit tulisivat teidän esimerkistänne muslimeiksi ja muut kuin arabit maksaisivat teille suojeluveroa (jizya)! Vannon Allahin kautta, että Kisran ja Qaisarin aarteet käytetään Allahin tiellä!’

Olette nähneet, että pilkkaajista tuli zakatin ja almujen (sadaqa) kerääjiä. Vannon Allahin kautta, loputkin toteutuu! Vannon Allahin kautta: tiedän hyvin, että niin kauan kuin aurinko nousee ja laskee, tämä uskonto jatkuu. Älkää antako niiden henkilöiden, jotka ovat joukossanne, pettää teitä! Hekin tietävät sen, minkä minä tiedän. Heidän kateutensa Hashimin poikia kohtaan on kuitenkin sinetöinyt heidän sydämensä. Oi ihmiset! Minulla on Quraishin joukosta eniten kulkuneuvoja maalla ja merellä. Totelkaa johtajaanne (amir) ja maksakaa zakatinne hänelle. Jos islamin asia ei kestä loppuun asti, takaan maksavani zakatinne takaisin!” Näin hän sanoi ja itki. Tämän jälkeen ihmiset rauhoittuivat.4

Kun kunnianarvoisa Suhail ibn Amr oli vaikuttavalla puheellaan saanut mekkalaiset luopumaan aikeestaan hylätä uskonsa, Mekan käskynhaltija Attab ibn Asid saattoi tulla esiin.

Kunnianarvoisa Suhail ibn Amr oli ollut vankien joukossa Badrin taistelussa, ja kunnianarvoisa ‘Umar halusi hänet surmattavaksi. Silloin Profeettamme sanoi hänestä kunnianarvoisalle ‘Umarille: ”Miksi haluat surmata hänet? Anna hänen olla; ehkä Allah nostaa hänet asemaan, jota sinäkin arvostat. On toivottavaa (odotettavissa), että hän puhuu ihmisille!” Kävi ilmi, että tässä hadithissa annettu ilosanoma tarkoitti juuri tätä puhetta, jonka kunnianarvoisa Suhail piti ilahduttavassa asemassa.5 Kun kunnianarvoisa ‘Umar kuuli kunnianarvoisan Suhailin puheen, hän muisti sanat, jotka Profeettamme oli sanonut kunnianarvoisasta Suhailista, eikä voinut olla sanomatta Profeettamme poissa ollessa: ”Todistan, että sinä olet totisesti Allahin Lähettiläs!”6

Rakkautesi on kaikkien vaivojen lääke, oi Allahin Lähettiläs,
portillasi tarpeet täytetään, oi Allahin Lähettiläs.
Silmät, jotka näkivät valosi, eivät katso kuuta eivätkä tähtiä,
valostasi yöt ja päivät kirkastuvat, oi Allahin Lähettiläs.
Hiestäsi puhkeavat ruusut, sanoistasi hunaja ja sokeri,
sinun luonasi sairaat sydämet parantuvat, oi Allahin Lähettiläs.
Olet kuninkaiden rakastettu, kivun ja huokausten parantaja,
välityksesi on syntisen ilo, oi Allahin Lähettiläs.
Kuu, aurinko ja seitsemän tähteä ylistävät sinua kaikki yhtenä,
sinun sanastasi poikkeava sana on erehdys, oi Allahin Lähettiläs.
Iblis kadehtii sinua – typeryksestä tuli petollinen,
Idris on korotettu, koska hän rakasti sinua, oi Allahin Lähettiläs.
Rumpusi lyö aina, sunnasi pysyy lujana viitenä rukousaikana,
jokainen, joka tulee talollesi, on kutsuttu, oi Allahin Lähettiläs.
Okapensaat pukeutuivat silkkiin, erämaat tuoksuivat hyvältä,
sinun tähtesi kärsitty tuska on uskollisuutta, oi Allahin Lähettiläs.
Kanaanin Yusuf myytiin salaa vähäisestä hinnasta,
sinun näkemisesi on minulle tuhannen hengen arvoinen, oi Allahin Lähettiläs.
Siunattu hautasi on maassa, täynnä valoa ja sen ravitsema,
mutta sielusi näkyy taivaissa, oi Allahin Lähettiläs.
Dawudin yllä on viittasi, Ibrahimin pöydässä siunauksesi,
Musan kädessä sauva on sinusta annettu opetus, oi Allahin Lähettiläs.
Asemasi on Kaaba ja Zamzam, aina pysyvä ja luja,
Khidr antaa aina vettä kansallesi, oi Allahin Lähettiläs.
Shayyad Hamza pyytää tältä Kuninkaalta pelastusta huokauksista,
sinun ylistämisesi on Allahin lahja, oi Allahin Lähettiläs.
Shayyad Hamza

”Todistan, että sinä olet totisesti Allahin Lähettiläs!” ‘Umar (radiyallahu ‘anhu)